Tiedeviestintäkurssi miinus verkkoviestintä

Helsingin yliopiston viestinnän laitos tarjoaa tiedeviestinnän opintokokonaisuutta, joka on suunnattu eri alojen tohtoriopiskelijoille (eli todennäköisille tuleville tutkijoille). Luentojen ja kurssien sisällöt vaikuttavat mielenkiintoisilta, mutta yksi asia pistää silmään: verkkoviestinnän täydellinen puuttuminen.

Osa opinnoista on välineriippumattomia ja osa keskittyy tiettyihin viestimiin. Sähköistä viestintääkin sivutaan, mutta se käsittelee radiota ja televisiota. Kumpi on todennäköisempää: tutkija tee urallaan radio-ohjelmia vai podcasteja? Kirjoittaa juttuja sanomalehtiin vai verkkoon (omaan blogiinsa, tieteelliselle sivustolle tai jollekin siltä väliltä)? Toki radiojuttujen tekemisen opettelu auttaa paljon myös podcastien tekemisessä, mutta olisiko aika ottaa verkkomedia mukaan muiden rinnalle?

Viestinnän opiskelijoille on kyllä tarjolla verkkoviestintääkin. En ole viestinnän ammattilainen, mutta ainakin näitä asioita kannattaisi myös sivuta:

  • Perustiedot www:stä ja internetistä
  • Webin kaksisuuntaisuus ja sosiaalisuus
  • Kirjoittaminen verkkoon (ytimekkyys vs. mahdollisuus julkaista paljon asiaa)
  • Esimerkkejä tieteellisten tahojen verkkosivuista ja julkaisutavoista
  • Open Access
  • Tieteelliset verkkojulkaisut (populääreistä ammattijulkaisuihin)
  • Blogit
  • Henkilökohtaiset verkkosivut
  • Podcastit
  • Wikipedia (ja vastaavat, esim. Wikispecies, Wikibooks)
  • Nopola news (ja vastaavat)
  • Keskustelufoorumit (esim. Ikkuna Suomen luontoon)
  • Youtube (ja vastaavat)