Pikku hiljaa minulle on tullut selväksi, että kun kehitetään uudenlaista tietojärjestelmää, eivät suurimpana haasteena välttämättä olekaan tekniset asiat, vaan periaatteelliset kysymykset. Suomalaisiin luontohavaintojärjestelmiin Hatikkaan ja Tiiraan liittyen pohdintaa on aiheuttanut etenkin niihin tallennettavien havaintotietojen omistus- ja käyttökysymykset (ks. esim. keskustelua Lintuverkossa).
Molemmat järjestelmät keräävät luontohavaintoja suurelta yleisöltä, mutta tekevät tämän hieman eri periaattein. Eroja löytyy etenkin havaintojen omistussuhteista mutta myös käytön rajoituksista. (Periaatteet selviävät lukemalla Hatikan ja Tiiran(pdf) käyttöehtoja.)
Periaatteet pohjautuvat lopulta lakeihin ja siihen mitä niiden pohjalta voidaan tai pitää tehdä. Havaintojen käsittelyyn voidaan liittää ainakin tekijänoikeuslaki, luonnonsuojelulaki, sopimuslaki, arkistolaki ja julkisuuslaki. Ja koska lait ovat usein monitulkintaisia, on tuloksena sellainen soppa, etteivät lakimiehetkään saa niistä helposti selvää. Käytännössä havaintojen omistus- ja käyttökysymykset voivat joissain tilanteissa olla avoimia kunnes Korkein oikeus antaa niistä päätöksensä.
Havaintojen kerääminen yleisöltä ei ole uutta toimintaa, esim. talvilintulaskennoissa on toimittu näin jo yli 50 vuotta. Suuri muutos on kuitenkin tapahtunut kun nykyiset tietojärjestelmät mahdollistavat tietojen keräämisen, välittämisen ja käsittelyn aiempaa paljon tehokkaammin, halvemmin ja suuremmassa mittakaavassa. Ja kun erilaisia toimijoita on mukana entistä enemmän, ristiriitojenkin todennäköisyys kasvaa.
(Huomautus: Kirjoittaja on työnsä puolesta mukana tekemässä Hatikkaa ja aikaisemmin harrastuspohjalta myös Tiiraa.)