Perjantain ja lauantain välisenä yönä Helsinkiin satoi kymmenen sentin kerros pehmeää pakkaslunta, joten viikonloppuna oli mainio keli eläinten jälkien etsimiseen. Koska nisäkkäitä on vaikea havaita (verrattuna esim. lintuihin), yhtenä niiden runsauden arvioinnin keinona käytetäänlumijälkien laskentaa.
Kävin tänään vajaan parin tunnin retkellä Pihlajamäestä Vantaanjoelle ja takaisin. Vaikka alue on tiheästi asuttujen lähiöiden keskellä, ihmisten ja koirien jälkien seasta löytyi yllättävän paljon villien nisäkkäiden jälkiä. Lisäksi jokin pöllö oli käynyt nappaamassa myyrän tai hiiren lumen alta. Todennäköisesti asialla oli sarvipöllö, joka pesi Pihjalamäessä viime kesänä.
Yhteensä jälkiä oli jättänyt
- 9 rusakkoa (noin; jälkiä oli paljon sikin sokin)
- 4 kettua (noin)
- 2 hiirtä
- 1 lumikko
- 1 orava
- 1 pöllö
Pöllön hyökkäys. Pöllö on lähtenyt lentoon kuvasta vasemmalle, siipien jäljet näkyvät hienosti!
Rusakko on loikkinut kohti kameraa.
Kettu (pystysuunnassa), ihmisiä ja koiria. Ketun jäljet erottaa koirasta usein jo sen perusteella että jälkijono on kohtuullisen suora: kettu ei turhaan tuhlaa energiaa pomppimalla edetakaisin. Jäljet ovat lisäksi soikeampia kuin koiralla.
Lumikko on hyppinut syvässä lumessa.
Määrittämätön hiiri; häntä on jättänyt vanan jalanjälkien väliin. Hiiri on kaivautunut lumitunneliin jälkijonon vasemmassa päässä.