Kohtaus oikeuden istunnossa
Juhani Ahon teoksesta Lastuja I
(Samuli Samulinpoika on kanteen alaisena luvattomasta viinanpoltosta. On todistettu, että takavarikkoon pantu viinapannu on hänen, ja epäilyksiä on siitäkin, että hän on sillä polttanut. Sitä ei kuitenkaan ole saatu toteen, ja sentähden päästetään hänet puhdistusvalalle.
Raamattu levähdytetään selälleen pöydän päähän, ja Samuli Samulinpoika kutsutaan sisään.)
Tuomari: Käykää valalle, Samuli Samulinpoika, puhdistamaan itseänne syytöksestä.
Samuli Samulinpoika: (Astuu ovensuusta rohkeasti esiin ja laskee kaksi sormea kirjalle.)
Tuomari: Te ymmärrätte sen suuren painon ja merkityksen, joka valalla on, Samuli Samulinpoika?
Samuli Samulinpoika: Ymmärrän, korkea oikeus.
Tuomari: Ja tiedättekö myös, mikä rangaistus teitä odottaa sekä ajallisesti että iankaikkisesti, jos vannotte väärin?
Samuli Samulinp.: (päättäväisesti nyökäyttäen päätään ja painaen sormensa yhä kiinnemmäksi kirjaan): Tiedän, korkea oikeus!
Tuomari: Miettikää siis tarkoin kaikki tämä ja sanokaa selvällä ja kuuluvalla äänellä minun perästäni... »Minä Samuli Samulinpoika.»
Samuli Samulinp.: Minä Samuli Samulinpoika.
Tuomari: »Vannon ja vakuutan.»
Samuli Samulinp.: (varmasti). Vannon ja vakuutan!
Tuomari: »Jumalan ja hänen pyhän evankeliuminsa kautta...»
Samuli Samulinp.: (Hänen katsantonsa on rohkea ja hänen äänensä voitonvarma. Hän huutaa melkein uhkaavasti): Jumalan ja hänen pyhän evankeliuminsa kautta!
(Eräs lautamiehistä keskeyttää yht'äkkiä tuomarin, kuiskaa hänelle jotain korvaan, ja he keskustelevat sopottavalla äänellä).
Tuomari: (näyttää olevan kovin hämmästynyt): Samuli Samulinpoika menee vielä vähäksi aikaa ulos miettimään valanteon tärkeyttä ja odottaa siellä siksi, kunnes teidät taas kutsutaan sisään... (Hänen mentyään, lautamiehelle):... Minä en ymmärrä oikein, mitä herrastuomari tarkoittaa.
Lautamies: Herrassyötinki on vielä nuori eikä tunne kansan tapoja tällä paikkakunnalla. Ette tainnut huomata, että sillä oli molemmat sormet samalla puolen kirjan taitetta, ja usko on semmoinen, että jos valaa vannottaessa ei toinen sormi ole toisella ja toinen toisella puolen kirjan keskitaitetta ... tällä tavalla näin, ikäänkuin pihtinä sielua pitämässä ... niin ei ole valalla mitään merkitystä, puhuipa siinä mitä tahansa.
Tuomari: Oliko hänellä sitten sormet sillä tavalla?
Lautamies: Sehän tässä huomattiin ja tahdottiin ilmoittaa, että se on kansantapa semmoinen...
Tuomari: Käskekää hänet uudelleen esille.
Lautamies: Pelti olisi kanssa aukaistava, ennenkuin herrassyötinki alkaa toimituksen.
Tuomari: Samuli Samulinpoika (joka on tullut sisään ja jäänyt ovensuuhun seisomaan), oletteko nyt tarkoin miettinyt valan merkitystä?
Samuli Samulinp.: Olen miettinyt, korkea oikeus.
Tuomari: Oletteko ajatellut, että teitä odottaa kadotus ja kuolema ja iankaikkinen helvetti, jos hiuskarvankaan verran totuudesta poikkeatte ettekä sano, niinkuin on asian oikea laita? Oletteko kaiken tämän ajatellut ja tyystin tuuminut itsenne ja omantuntonne kansa?
Samuli Samulinp.: Olen tietenkin, korkea oikeus.
Tuomari: Astukaa siis valalle ... ja te, herrastuomari, avatkaa pelti... (Vihaisella kurahduksella lentää pelti auki, ja Samuli Samulinpoika säpsähtää)... Pankaa kaksi sormea kirjalle, Samuli Samulinpoika! Mitä te viivyttelette?
Samuli Samulinp.: (pyyhkäisee kiireesti leukaansa kädellään ja asettaa sormensa, niinkuin ne olivat ensi kerrallakin. Mutta silloin huutaa)
Tuomari (jymisevällä äänellä): Onko tarkoituksenne vannoa väärin, Samuli Samulinpoika? Mitenkä olette asettanut sormenne? Hajalleen sormet! Toinen toiselle puolen taitetta!... Ettekö tottelee... Herrastuomari, menkää ja hajoittakaa hänen sormensa!
Lautamies: Ei saa tehdä vääryyttä! Noin ne on valaa tehdessä sormet pidettävä.–Kyllä se nyt jo on valmis.
Tuomari: »Minä Samuli Samulinpoika...»
Samuli Samulinp.: »Minä ... Sa Sam ... Samuh-linpoika...»
Tuomari: »Vannon ja vakuutan» ... sanokaa selvästi joka sana...
Samuli Samulinp.: »Va...vannon ja vak...huutaa...»
Tuomari: »Jumalan ja hänen pyhän evankeliuminsa kautta...»
Samuli Samulinp.: (tuskin kuuluvasti):–hänen pyhän...keljuminsa kautta...
Tuomari: Elkää nielkö sanojanne ... »että minä en ole polttanut sillä pannulla, joka...»
Samuli Samulinp.: (On peräytynyt loitommalle pöydästä ja pitää enää ainoastaan kurkalta sormiaan kirjan päällä. Läähättää ja vilkuilee ympärilleen. Ei virka mitään).
Tuomari: »Että minä en ole polttanut sillä pannulla, joka...»
Samuli Samulinp.: Että minä ... että minä ... että minä en ... että minä kyllä en sillä pannulla... (On peräytynyt yhä enemmän. Riuhtaisee yht'äkkiä itsensä irti kuin lumouksesta ja hyökkää ovea kohti, huutaen mennessään): ... kyllä minä sillä pannulla kuitenkin poltin!