Viime viikolla julkaistiin Suomen 3. lintuatlaksen tulokset. Lintuatlaksessa on kyse pesimälintujen levinneisyyden kartoittamisesta. Suomi on jaettu sadan neliökilometrin ruutuihin, jonka jokaisen lajisto pyritään selvittämään mahdollisimman luotettavasti. Tuloksia voidaan käyttää mm. arvioitaessa levinneisyydessä tapahtuneista muutoksia. Konkreettisin tulos suuren yleisön näkökulmasta lienee lintukirjoissa olevat levinneisyyskartat.
Lintuatlas on toteutettu Suomessa kahdesti aiemmin: ensin 1970- ja sitten 80-luvulla. Toteutustapa on ollut aina sama: vapaaehtoiset lintuharrastajat tekevät kartoitustyön. Tämä on välttämätöntä, sillä kenenkään raha ei riittäisi vastaavan työn teettämiseen palkattuna. Uusimmassa atlaksessa tehtiin yhteensä yli 1,1 miljoonaa lintuhavaintoa 3848 ruudusta. (Vain 11 ruutua jäi kartoittamatta, nämäkin olivat lähes saarettomia ulkomeren tai juuri ja juuri Suomen puolella sijaitsevia raja-alueen ruutuja.)
Saadakseni mittakaavaa hankkeelle yritin arvioida kuinka kallista havainnointityö olisi, jos sitä tehtäisiin vain palkattuna. Pohjaksi otin omien atlashavaintojeni määrän ja niiden keräämisen käytetyn ajan*. Karkean arvion tulos: 6,3 miljoonaa euroa (133 henkilötyövuotta). Aikamoinen joukkoistamishanke!
Lähes kaikkien merkittävien valtakunnallisten linnustonseurantahankkeiden havainnointi toteutetaan Suomessa vapaaehtoistyönä. Näitä ovat atlaksen lisäksi esim. talvilintu-, piste- ja vesilintulaskennat ja pesäkorttitutkimukset. Seurantojen organisointi, tulosten kokoaminen ja analysointi puolestaan tehdään yleensä palkattuna työnä. Lisäksi seurantahankkeita toteutetaan paikallisemmalla tasolla, esimerkiksi nyt on käynnissä Rovaniemen lintuatlas. Nämä tehdään usein kokonaan vapaaehtoisvoimin. Lisäksi vastaavia projekteja on muillakin eliöryhmillä kasveista hyönteisiin.
Haasteita
Ongelmana seurantahankkeissa on ollut osallistujien väheneminen. Harrastus muuttaa muotoaan: kartoituksiin osallistuminen tuntuu olevan vähenemässä uudempien harrastusmuotojen kustannuksella (valokuvaaminen, harvinaisuuksien bongaus).
Toisena haasteena on työvälineiden kehittäminen. Kahden ensimmäisen atlaksen havainnot kerättiin paperilomakkeilla vuosittain, kolmannessa atlaksessa havainnot kerättiin verkossa ja tulokset olivat näkyvillä reaaliajassa. Tietojärjestelmien kehittäminen kaikille erilaisille hankkeille on kuitenkin hankalaa. Kussakin hankkeessa kerätään hieman toisistaan poikkeavia tietoja, ja hankkeita on kymmeniä erilaisia. Hankkeista vastaavat myös lukuisat eri tahot (Luonnontieteellinen keskusmuseo, Suomen ympäristökeskus, tieteelliset yhdistykset, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Metsähallitus ym.). Koordinoinnin puute on johtanut siihen, että kukin rakentaa järjestelmiä omaan käyttöönsä. Koordinointia ja kehitystyötä kyllä muutama vuosi sitten esitettiin, mutta rahaa toteutukselle ei tietääkseni ole löytynyt.
Tilastoja
Tilastot havainnointiaktiivisuuden jakautumisesta on mielenkiintoisia. Havaintoja tallensi kaikkiaan n. 1500 henkilöä. Heistä ktiivisimmat 10 % tallensi yhteensä >60 % havainnoista ja aktiivisin prosentti (15 henkilöä) 20 % havainnoista. (Nämä ovat alustavia tuloksia; tarkempien lukujen laskeminen vaatisi mm. yhdessä tehtyjen havaintojen huomioimista. Ilmoittajien lisäksi mukana oli monesti myös muita: yhteensä havaintoihin on kirjattu n. 5000 ihmisen nimi.)
Mielenkiintoista katsottavaa on myös havaintomäärien kertymisestä kertova kaavio. Lintuatlashavaintoja tehdään etenkin kesä-heinäkuussa, parhaimmillaan yli 4000 päivässä. Havaintoja kertyy vuosi vuodelta vähemmän: osallistuvat kyllästyvät atlakseen, ja toisaalta näkevät että suurin osa ruuduista alkaa jo olla kartoitettu riittävän hyvin. Koska tallentajia on paljon, on myös erilaisia tapoja käyttää tallennusjärjestelmää. Monet ovat kirjanneet tallennuspäivän havaintopäivämäärän tilalle (näkyy piikkeinä talvikaudella), mikä hankaloittaa datan käyttöä pesinnän ajoittumiseen tutkimiseen.
Lisätietoja
- Laajempaa pohdintaa joukkoistamisesta ympäristöalalla (2007)
- Joukkoistamisen merkitys ympäristöalalla (2009)
- Atlaksen tuloksista ja osallistumisesta
(Taviokuurna-blogi) - Lintuatlaksen tulossivusto (Luonnontieteellinen keskusmuseo)
* Käytin arvion pohjana omaa retkeilyäni:
-omia atlashavaintoja 4057 kpl
-havainnointia karkeasti arvioiden kaksi tuntia joka päivä touko-heinäkuussa viiden vuoden ajan = 920 tuntia
-havaintoja atlaksessa yhteensä 1179610 kpl
-mediaanipalkka 2654 e/kk (Tilastokeskus 2009)
-sivukulukerroin 1,5