Kisojen netti-tv-lähtykset Eurovision sivuilla näkyvät vain Microsoftin tuotteilla. Huhujen mukaan tv-lähetyksiä voi seurata vain Sony-merkkisillä televisioilla ja stadionin penkeillä istua vain sopivassa vaatetuksessa (Niken kengät ja Levi’s -housut, ei kuitenkaan siniset).

Jos haluat antaa tietoa suurelle yleisölle, kirjoita Wikipediaan.
Itse käytän Wikipediaa etenkin vähemmän tärkeän silpputiedon etsintään, koska silloin tiedon virheettömyys ei tunnu välttämättömältä. Pikkutiedosta muodostuu kuitenkin kokonaisuus, jota voisi yleissivistykseksikin kutsua. Ja koska Wikipedian artikkelit tulevat niin hyvin Googlessa esille (ks. esim. evoluutio, ekologia, laulujoutsen, liito-orava), voi sen merkitys yleissivistyksen muodostamisessa olla huomattava. Siksi tiedon julkaisijoiden kannattaisi käyttää Wikipediaa julkaisupaikkana, jos tavoitteena on nimenomaan tarjota tietoa suurelle yleisölle. Wikipedia ohjaa helppokäyttöisyytensä ja brändinsä ansiosta yleissivistyksen suuntaa, olipa sen tieto virheetöntä tai ei.

Jos haluat antaa tietoa asiantuntijoille, kirjoita verkkoon.
Vakavasti otettavaa tietoa etsittäessä tunnetun julkaisijan tuotos saanee enemmän luottamusta kuin Wikipedia. Verkkojulkaisua kannattaa kuitenkin suosia: lukijakunta laajenee huomattavasti, jos tieto on saatavilla verkosta, mielellään ilmaiseksi (ks. esim. Jones ym. 2006: sähköisenä julkaistuun tieteelliseen tietoon viitataan selvästi enemmän kuin pelkästään paperilla julkaistuun). Jos valittavana on ilmainen ja maksullinen verkkojulkaisu, ilmainen saavuttaa helposti enemmän lukijoita, vaikka olisi heikkolaatuisempi.

Jos haluat ansaita rahaa, kirjoita paperille.
Hyvän paperikirjan kirjoittaminen lienee toistaiseksi kirjailijoille varmin tapa ansaita rahaa. Jos raha ei ole tavoitteena, paperijulkaisemista ei pitäisi suosia pelkästään sen takia, että näin on ennenkin tehty. Etenkin nuoremmille lausahdus “jos se ei ole verkossa, se ei ole tärkeää” on entistä useammin totta. Paperille painettu tieto päätyy vanhemmille, verkossa julkaistu nuoremmille. Siksi kannattaa miettiä miten julkaista.

Katso myös nämä:

Tutkimusrahoitusta Wikipedia-artikkeleihin?

Tietokirjallisuudesta ja Wikipediasta Jaikun tiedeviestintä-kanavalla.

Tieteessä tapahtuu -lehdessä 7/2007 näyttää olevan monta juttua Wikipediasta (täytyypä lukea…).

Jones, M. B, Schildhauer, M. P., Reichman, O. J. & Bowers, S. 2006: The New Bioinformatics: Integrating Ecological Data from the Gene to the Biosphere — Annual Review of Ecology, Evolution, and Systematics 37:519-544. http://arjournals.annualreviews.org/doi/abs/10.1146/annurev.ecolsys.37.091305.110031 (€)

Minusta tuntuu että sivustojen sisäiset sisältöön kohdistuvat hakutoiminnot ovat monissa tilanteissa menettämässä merkitystään, koska Google toimii niihin verrattuna niin hyvin. Sivustojen omat hakukoneet antavat usein tuloksensa epämääräiseltä tuntuvassa järjestyksessä, vaativat käyttäjää käyttämään erilaisia hakutapoja, tai tekemään valintoja mistä hakea. Google puolestaan toimii yksinkertaisesti, tuntee sanojen taivutusmuotoja, ja sen käyttö on useimmille tuttua.

Googlen etuna on myös että se ei rajoitu vain yhteen sivustoon. Verkossa on tietoa yhä monimuotoisemmissa paikoissa, mikä johtanee siihen, että tietyn asian etsintää ei aloiteta miettimällä mistä tiedon voisi löytää, vaan miten (millä hakusanoilla). Tunnettu organisaatio ei enää ole tiedon tae. Lähtisikö etsimään atomin määritelmää Wikipediasta vai Helsingin yliopiston fysiikan laitoksen sivuilta?

Tätä tukee se, että valtaosa Luonnontieteellinen keskusmuseon sivuston käyttäjistä tulee Googlen kautta, ja osuus on kasvussa. Hakukoneoptimointi (tai Google-optimointi) voikin olla tärkeämpää kuin oman hakukoneen hiominen. Itse käytän Googlea myös navigoinnin korvikkeena, usein jopa omien sivujeni kohdalla.

Poikkeuksiakin toki on. Sivuston sisäinen haku on hyödyllinen varsinkin jos tieto on hyvin lokeroitua ja nimettyä, ja on etukäteen tiedossa mistä tiedon saa. Esim. etsiessäni ajuria näytönohjaimeen tuotti Google-haku ohjaimen nimellä sadoittain osumia verkkokaupoihin ja arvosteluihin, mutta ajurin löysin vasta valmistajan sivuilta heidän omalla hakupalvelullaan.

Kirjoitus on tasapainoilua biologian ja tietotekniikan välillä: miten kertoa biologille tekniikan käytöstä tutkimuksessa tieteellisellä tarkkuudella ja niin että asia menee perille, mutta ilman että teksti menee tekniikkaa ymmärtävien mielestä itsestäänselvyyksien lateluksi ja itseään toistavaksi? Tästäkin on jo ollut tähänastisten lukijoiden keskuudessa erimielisyyksiä. (Mikä edes on gradun kohderymä?)

Tieteellinen nimi Allorrhina menetriesi (Mannerheim) tarkoittaa niitä eliöitä, jotka ovat samanlaisia tämän yksilön (holotyypin) kanssa. Näyte on kerätty Brasiliasta todennäköisesti 1800-luvun alkupuolella ja se on tallennettuna Carl Gustaf Mannerheimin hyönteiskokoelmaan Eläinmuseolla.

• kokonaan valkoinen
• vaaleanpunaiset siivet, valkoinen purje
• vaaleanpunaiset siivet, tummemman (sini)punainen purje
• violetit siivet, vaaleanvioletti purje
• siniset siivet, valkoinen purje
• tummanvioletit siivet, vaaleammanvioletti purje (tavallisin väri)

Vasemmalla muoto, jolla on siniset siivet ja valkoinen purje. Oikeanpuoleinen kukinto on kävelyretken punaisimmasta yksilöstä ja ehkä vähälukuisin väri kokovalkoisen ohella.

Näin pienellä otoksella näyttäisi myös siltä, että valkoiset ja vaaleanpunaiset yksilöt ovat keskimääräistä hennompia, kun taas suurimmat yksilöt ovat noita tummanvioletteja.

Lupiini on tulokaslaji, joten kaikkialla sitä ei soisi kasvavan. Laji syrjäyttää vaatimattomampia ja karuun maahan sopeutuneita alkuperäislajeja, minkä kyllä uskoo vyötärönkorkuisessa lupiiniviidakossa kävellessä.

Mantelipilviä Senaatintorilla tänään klo 17. Aurinko paistaa ohuemman reunaosan läpi, jolloin keskusta jää tummemmaksi. Renkaan muotoinen pilvi ei kuitenkaan ole, kuten IS:n uutinen voisi antaa ymmärtää.

Mantelipilvi tunturin yllä Abiskossa kesäkuussa 2004.

Wikipedia kertoo lisää mantelipilvistä, suunnilleen samat asiat kuin Ihmeellinen luonto — Sää -kirja (Burroughs ym. 1997). Youtubessa on nopeutettu video mantelipilven elämästä.

Täytynee tehdä Picasaan oma sivupohja; kaikissa valmiissa sivupohjissa olisi jotain viilattavaa.

Tuomen (Prunus padus) avautuvia lehtiä.

Perusteluita palkinnolle (nähtävillä toistaiseksi myös OPM:n etusivulla ja Virtuaaliyliopiston uutisessa):

Opetusministeriö halusi palkita yksittäisen henkilön tuottaman erinomaisen kokonaisuuden, jossa on taitavasti käytetty hyväksi tietoverkkojen mahdollisuuksia. Blogia on käytetty mielekkäästi pedagogisen materiaalin alustana. Ammattimaisesti toteutetun, laaja-alaisen sivuston sisällöt ovat niin yleistajuisia, että niitä on mahdollista hyödyntää yläkoulun ja erityisesti lukion biologian opetuksen tukena.

Kiitokset OPM:lle palkinnosta, Lauralle ehdotuksesta ja Tuhat sanaa -blogin Tuijalle vinkkauksesta :)

CC-lisensoidun sisällön julkaiseminen ei täällä varmasti lopu tähän.

Etiketin mukaan laji on Erotylus debauvei Demay. Tämä kuitenkaan tuskin on lajin nykyinen nimi, sillä Google ei löydä nimellä yhtään sivua. Sen sijaan useamman lähteen mukaan on olemassa laji Cypherotylus debauvei Demay/(Demay). Laji onkin ehkä siirretty tähän sukuun. Cypherotylus taas on synonyymi nimelle Gibbifer. Jospa laji onkin Gibbifer debauvei, josta löytyy muutamia hakutuloksia.

Nimen varmistaminen vaatisi kirjallisuutta, jota ei verkosta löydy (varsinkaan tällaisesta heikommin tunnetusta Etelä-Amerikkalaisesta lajista).

Joka tapauksessa koppis kuuluu Erotylidae -heimoon (englanniksi Pleasing Fungus Beetles, “miellyttävät sienikovakuoriaiset”). Heimossa on n. 3200 lajia, joista monet ovat räikeän puna-oranssi-mustakuviollisia. Piilottelevan elämäntyylinsä takia niitä on kuitenkin hankala nähdä. Ravintonaan ne käyttävät sieniä; eri suvut ovat erikoistuneet eri sieniryhmiin.

Lajin luokittelu lienee siis (hyönteisistä alaspäin) Insecta: Coleoptera: Cucujoidea: Erotylidae: Gibbifer debauvei (Demay 1838).

Pari muuta lähisukuista lajia Mannerheimin kokoelmasta. Lajinimi tarkistamattomana etiketistä.

Erotylus variegatus Fabr var. major

Barylopus erichsoni Lacord

Lähteenä myös

Wêgrzynowicz, P. 2002: Morphology, phylogeny and classification of the family Erotylidae based on adult characters (Coleoptera: Cucujoidea). Genus 13(4):435-504.