Täytynee tehdä Picasaan oma sivupohja; kaikissa valmiissa sivupohjissa olisi jotain viilattavaa.

Tuomen (Prunus padus) avautuvia lehtiä.

Perusteluita palkinnolle (nähtävillä toistaiseksi myös OPM:n etusivulla ja Virtuaaliyliopiston uutisessa):

Opetusministeriö halusi palkita yksittäisen henkilön tuottaman erinomaisen kokonaisuuden, jossa on taitavasti käytetty hyväksi tietoverkkojen mahdollisuuksia. Blogia on käytetty mielekkäästi pedagogisen materiaalin alustana. Ammattimaisesti toteutetun, laaja-alaisen sivuston sisällöt ovat niin yleistajuisia, että niitä on mahdollista hyödyntää yläkoulun ja erityisesti lukion biologian opetuksen tukena.

Kiitokset OPM:lle palkinnosta, Lauralle ehdotuksesta ja Tuhat sanaa -blogin Tuijalle vinkkauksesta :)

CC-lisensoidun sisällön julkaiseminen ei täällä varmasti lopu tähän.

Etiketin mukaan laji on Erotylus debauvei Demay. Tämä kuitenkaan tuskin on lajin nykyinen nimi, sillä Google ei löydä nimellä yhtään sivua. Sen sijaan useamman lähteen mukaan on olemassa laji Cypherotylus debauvei Demay/(Demay). Laji onkin ehkä siirretty tähän sukuun. Cypherotylus taas on synonyymi nimelle Gibbifer. Jospa laji onkin Gibbifer debauvei, josta löytyy muutamia hakutuloksia.

Nimen varmistaminen vaatisi kirjallisuutta, jota ei verkosta löydy (varsinkaan tällaisesta heikommin tunnetusta Etelä-Amerikkalaisesta lajista).

Joka tapauksessa koppis kuuluu Erotylidae -heimoon (englanniksi Pleasing Fungus Beetles, “miellyttävät sienikovakuoriaiset”). Heimossa on n. 3200 lajia, joista monet ovat räikeän puna-oranssi-mustakuviollisia. Piilottelevan elämäntyylinsä takia niitä on kuitenkin hankala nähdä. Ravintonaan ne käyttävät sieniä; eri suvut ovat erikoistuneet eri sieniryhmiin.

Lajin luokittelu lienee siis (hyönteisistä alaspäin) Insecta: Coleoptera: Cucujoidea: Erotylidae: Gibbifer debauvei (Demay 1838).

Pari muuta lähisukuista lajia Mannerheimin kokoelmasta. Lajinimi tarkistamattomana etiketistä.

Erotylus variegatus Fabr var. major

Barylopus erichsoni Lacord

Lähteenä myös

Wêgrzynowicz, P. 2002: Morphology, phylogeny and classification of the family Erotylidae based on adult characters (Coleoptera: Cucujoidea). Genus 13(4):435-504.

Onnistuuko kilpailu Wikipedian kanssa? Tämä tuli mieleen kun ensimmäisen kerran kuulin projektista. Aivan suora Wikipedian lajisivujen kilpailija EoL ei kuitenkaan ole: sisältöä ei ole tarkoitus tuottaa taas uudestaan, vaan tärkeässä osassa on tiedonmurusten kokoaminen muista lähteistä. Mukana on tietoa Wikipediasta, Fishbasesta ym. olemassaolevista palveluista. Lisäksi taustalla on vanhan kirjallisuuden skannausprojekti: monien lajien sivuilta on linkkejä skannattujen kirjojen sivuille. Esimerkistä käy muuttohaukan sivu.

Projekti on amerikkalainen, mikä näkyy ainakin aluksi mm. nimistössä (esim. lapintiainen on esillä amerikkalaisella nimellä American Chickadee). Myöhemmin kansainvälisyyttä lienee tarkoitus lisätä. Eurooppalaisillakin on ollut suunnitelmia vastaavasta projektista, mutta asia ei ole edennyt pidemmälle.

Kokonaiskuvan hahmottaminen palvelusta näin nopeasti on hankalaa: mukana on paljon sisältöpaloja, toimintoja, kuvia, linkkejä ym. materiaalia. Mielenkiintoinen on “liukukykin”, jolla tekstin syvällisyyden voi valita noviisitasosta ammattilaistasoon. Käytännön toimivuuteen täytynee palata myöhemmin.

Iloinen asia on tekstien lisensointi Creative Commons -lisensseillä (ja Wikipediasta lainatut GNU Free Documentation -lisenssillä).

(täydennetty 1.3.2008)

Lisää kuvia taivaankappaleista Flickrissä:

www.flickr.com Mikko/biomi.org’s Space photoset

Kasvitieteellisen puutarhan ylipuutarhuri Marko Pesun mukaan “lauha talvi harhauttaa erityisesti kasveja, jotka ovat peräisin mantereiden sisäosista. Mantereinen ilmasto tarkoittaa selkeitä vuodenaikoja: talvella on pakkasta ja lämpö kertoo keväästä ja kasvukauden alkamisesta.”

Linnutkin reagoivat säähän: tali- ja sinitiaisten laulua kuulee jo säännöllisesti.

Lisäys 16.2.: Pähkinäpensaan hedekukintoja Vantaanjoen varressa tänään.

Yhden lauseen tagline tai sivuston kuvaus. Ei välttämätön, jos sivuston tai organisaation nimi kertää mistä on kyse. Jos etusivulla on organisaation tai sen toiminnan kuvaus, sen kannattaa olla hyvin lyhyt.

Title, joka tuo hakukonenäkyvyyttä ja toimii hyvin kirjanmerkeissä. Pääasia ensimmäiseksi, hömpötykset (tervetulotoivotukset yms.) kokonaan pois. Mitä hakusanoja sivustoa etsivät todennäköisesti käyttävät ja missä taivutusmuodossa?

Red Bull tulee suomenkielisessä Googlessa toisena hakusanalla “welcome”, mutta ei mahdu kymmenen kärkeen sanalla “energiajuoma”. Kuvaustekstissäkin puhutaan vain polkypyöräilystä. (Tämä toimii vain jos firma on jo laajasti tunnettu.)

Selkeät aloituskohdat käyttäjien todennäköisimmin tarvitsemiin asioihin (1-4 kpl) ja muuta käyttäjien kannalta arvokasta sisältöä. Kerro myös miten eroat kilpailijoistasi ja miksi olet parempi kuin he.

Hakulomake: parin sana levyinen input-kenttä ja selkeä hakupainike.

Konkreettista sisältöä esillä, ei vain kuvailua mitä sisältöä jostain muualta löytyy.

Linkit aloitettuna avainsanalla tai tärkeimmällä asialla, jotta niiden silmäily olisi helpompaa. Älä toista linkeissä tarpeettomia sanoja (esim. organisaation nimeä).

Wikipedian GeoHack-työkalun linkkilistasta on vaikea löytää haluamaansa, koska kaikki linkit alkavat samoilla sanoilla.

Pääsy arkistoon, jossa etusivulla aikaisemmin olleet artikkelit yms. ovat listattuna. Näin kävijät löytävät uudelleen sisällön, jonka muistavat olleen aiemmin etusivulla.

Kuvia, jotka merkitsevät jotain. Asiaan liittymättömät koristekuvat voivat olla enemmän häiriöksi kuin hyödyksi.

Vain sopivasti grafiikkaa. Älä ylistailaa tärkeää sisältöä. Käyttäjät helposti jättävät huomiotta graafiset elementit, jos ne ovat mainosmaisia. Kiinnitä käyttäjän huomio sisällöllä tai noudattamalla yleisesti käytettyä tyyliä (esim. navigointivalikot, välilehdet), älä räikeydellä.

Tarkemmin mm. Jakob Nielsenin artikkeleissa Top Ten Guidelines for Homepage Usability ja The Ten Most Violated Homepage Design Guidelines.

Sivusto on vuosien varrella ollut yhdessä ja toisessa eri osoitteessa. biomi.org:in varasin syksyllä 2002 (linkit Internet Archiveen, joka ei juuri nyt toimi kunnolla). Blogi tuli mukaan syksyllä 2004.

1997

1998

1999

1999

2002 (biomi.org)

2002

2003

2005

Juhlan kunniaksi muutama työpöydän taustakuvaksi sopiva talvinen kuva (1280×1024 pikseliä, CC-lisenssi):

Seurannat ovat osa mm. Luonnontieteellisen keskusmuseon perustoimintaa. Museo saa rahoitusta seurantojen organisoimiseen ja tietojen analysointiin. Tiedon keräämisen hoitavat kuitenkin sadat harrastajat vapaaehtoistyönä. Esimerkiksi talvilintulaskentoja on järjestetty yli 50 vuotta tällä periaatteella. Nykytieto Suomen linnustosta perustuu juuri crowdsourcingille. Samoin on monien muidenkin eliöryhmien kohdalla (ks. esim. juuri ilmestyneet kartat Suomen päiväperhosista).

Ilman harrastajien työvoimaa seurannat tyssäisivät alkuunsa: Ympäristöministeriön arvion mukaan seurantoihin käytetään virkamiesten työaikaa vuodessa 60 henkilötyövuotta, kun taas harrastajat tuottavat yhteensä 200 henkilötyövuotta. Ellei vapaaehtoistyön käyttö olisi niin perinteistä, voisivat monet ammattibiologit helposti kokea sen uhaksi ammatilleen. (Itse asiassa keskustelua tästä kuulekin aika ajoin: pelätään että ympäristövaikutusten arviointeja tehdään pelkästään vapaaehtoistyön avulla.)

Seurannoissa toteutuvat kaikki Rosenin muistilistan kohdat, vaikka lista koskeekin journalismia. (Kokemukseni koskevat lähinnä linnustonseurantoja.)

• Työn jakaminen oikean kokoisiin osatehtäviin: Jokaisella osallistujalla on seurannoissa tyypillisesti hoidettavanaan tietty reitti tai alue, jonka saa usein suunnitella itselleen mieleiseksi.
• Motivaatio: Miksi harrastajat osallistuvat seurantoihin?
  • Se on mielenkiintoista: osallistumalla näkee millaista kotinurkkien linnusto on ja miten se muuttuu. Omia havaintojaan voi myös verrata muualla tehtyihin havaintoihin (joko loppuraporttien tai raakadatan kautta).
  • Hyödyllisyys: osallistuminen tuottaa uutta tietoa ja tätä kautta tukee luonnon- ja ympäristönsuojelua tai luonnonvarojen hyväksikäyttöä (esim. metsästyskiintiöt lasketaan osin seurantojen perusteella).
  • Hauskuus: luonnon havainnointi on mukavaa.
  • Osallistumalla voi saada nimensä esiin osallistujaluetteloon tai kiitoksiin. Esim. käynnissä olevan lintuatlaksen aktiivisimpien kartoittajien tilasto on lisännyt monien osallistumisintoa huomattavasti.
• Varaudu koordinointikustannuksiin: Koordinointia hoitavat mm. erilaisten laitosten tutkijat sekä yhdistykset. Valtio on kuitenkin vähentämässä panostaan tässä (tuottavuuden tehostusohjelma…).
• Varmista välitön palaute osallistumisesta: Ennen nettiä tämä hoidettiin kirjeitse (vuoden välein) ja julkaisemalla artikkeleita ja kirjoja. Nykyään ollaan siirtymässä verkkopalveluihin, joissa oma panos tulee näkyville heti (esim. lintuatlaksen kartat ja talvilintulaskentatilastot).
• Yhteinen tietopohja auttaa parempaan lopputulokseen: Suomessa on perinteistä, että luontoharrastuksella on tieteelliset juuret: esim. lajien määrityksen kanssa ollaan tarkkoja. Esim. Pohjois-Amerikan joululintulaskennat ovat paljon enemmän huvipainotteisia kuin Suomen talvilintulaskennat.
• Entä jos hyödyntäisit jotain olemassa olevaa yhteisöä? Yhteistyötä tehdään usein harrastajayhdistysten ja niiden jäsenten kanssa tai kokonaan yhdistysten toimesta.

Myös FLIRT-malli tuntuu sopivan seurantoihin.

Kuten tavallista, valtio haluaa säästää myös seurantojen järjestämisessä. Virallisen tavoitteena kuulemma on että viranomaistyötä leikattaisiin 15 henkilötyövuodella. Ongelmana kuitenkin on että samaan aikaa myös harrastajin osallistuminen vähenee. Näiden seurauksena monia seurantaprojekteja uhkaa supistuminen tai lakkauttaminen.

Miksi osallistujien määrä sitten vähenee? Varmaa tai yleispätevää tietoa tästä ei liene olemassa, mutta suosion laskuun voi vaikuttaa mm.

• Harrastajien määrän väheneminen. Harrastusmuotojen määrä kasvaa, joten luontoharrastajien määrä vähenee.
• Ihmisten luontokosketuksen väheneminen. Kun entistä suurempi joukko ihmisiä viettää pääosan ajastaan kaupungissa, voi maastoon lähteminen ja luontoharrastus yleisesti tuntua vieraalta.
• Yksilökeskeisyyden lisääntyminen. Nykyään suuntana on tehdä “omia juttuja” yhteisöllisyyden kustannuksella.
• Äärimmäisyyksien tavoittelu. Takapihan linnut eivät kiinnosta, nyt tavoitellaan entistä enemmän erikoisuuksia.
• Varallisuuden kasvu. Miksi laskea takapihan variksia, kun voisi matkustaa Espanjaan katsomaan alppivariksia? (Toivon mukaan tieto näistä kulkee espanjalaisille tutkijoille, esim. Hatikan kautta. Crowdsourcing kansainvälistyy.)
• Tiedonvälityksen nopeutuminen. Aiemmin oli normaalia että seurantojen tuloksia näki vasta vuosien kuluttua kun aineisto oli saatu koottua artikkeliksi tai kirjaksi. Nykyään on sen sijaan totuttu huimasti nopeampaan tiedonkulkuun. Tämän takia havaintotietojen olisi kuljettava osallistujalta toiselle nopeammin, jotta mielenkiinto pysyy yllä. Julkaisemattomuus puolestaan voi saada seurannan tuntumaan “mustalta aukolta”, johon tieto katoaa (samaan suuntaa pohtii myös Sami Salmenkivi). (Ongelmana tällä tiellä voi olla kahden ajatusmaailman ristiriita: pitääkö aineisto perinteiseen tapaan tiukasti omassa käytössä, vai jakaako sitä vapaasti open sourcen/avoimen tieteen periaatteiden mukaisesti?)

Muutos ei välttämättä ole merkittävää yksilötasolla. Vanhempi polvi on mukana kuten aiemminkin, mutta nuoremmat eivät enää liity mukaan yhtä usein.

Mielenkiintoista pohdiskeltavaa tuo myös se, että Suomen valtio on sitoutunut Rion biodiversiteettisopimuksessa seuraamaan ympäristönsä tilaa. Tätä virallista vastuuta ollaan kuitenkin sysäämässä entistä enemmän harrastajien vastuulle.

Jos luonnonseurantatutkimukset ovat crowdsourcingissa etujoukoissa, ennakoiko osallistujien määrän lasku tulevaa myös markkinoinnissa? Kyllästyvätkö kuluttajat osallistumaan järjestettyihin kilpailuihin, ja keskittyvät sen sijaan kukin omiin juttuihinsa?

Linjalaskentoja ja atlaskartoituksia tekemässä Vuotoksen soilla kesäkuussa 2007. Kuva © Inka Plit.