Halusin kokeilla harrastusmielessä uutta ohjelmointiprojektia; jotakin joka ei liity biologiaan (=töihin), ja jossa voisi kehittää uusia taitoja. Myös datan avoin julkaiseminen kiinnosti (vastapainoksi kädenväännölle julkisuudesta tiedontuottajien kanssa). Dataopasta lukiessa mielenkiintoni heräsi viranomaisdataa kohtaan ja viimeistään Eduskunnan vahtikoira -idea saivat innostumaan rajapinnan tekemisestä Eduskunnan äänestystietoihin. Alkujaan ajattelin että joku olisi jo tehnyt tällaisen, mutta en löytänyt tietoja julkaistuista toteutuksista. USA:ssa New York Times on kyllä tehnyt vastaavan Congress-API:n.

No, pari tuntia Simple HTML DOM -parserin parissa tuotti hyviä tuloksia, ja nyt muutama viikko myöhemmin yksinkertainen rajapinta (API) on käyttövalmis ja julkinen. Katso esim. tiedot XML-muodossa tuoreimmasta äänestyksestä, ympäristönsuojelulain muuttamisesta.

Rajapinnan päälle voi rakentaa kaikenlaista kivaa, helpoimmasta päästä vaikka em. äänestyksen tulokset värikkäässä muodossa.

Eduskunta on kertomansa mukaan parhaillaan selvittämässä äänestysten ja muidenkin täysistuntotietojen rajapinnan toteutusvaihtoehtoja. Jotain vastaavaa, virallista ja laajempaa on siis tulossa, mutta aikataulusta en tiedä.

Kunnollinen rajapinta olisi joka tapauksessa huomattavasti monimutkaisempi (=hitaampi tehdä) kuin tässä julkaistu. Äänestykset eivät esimerkiksi aina ole niin suoraviivaisia kuin voisi kuvitella, esim. sähköisen viestinnän tietosuojalain muutoksesta (”Lex Nokia”) päätettiin seitsemässä erillisessä äänestyksessä. Näiden välisten loogisten suhteiden pitäisi olla määriteltyinä rajapinnassa. Lisäksi moni muukin asia kuin pelkät äänestykset pitäisi saada esille rajapintana. Rajapinnan pysyvyyteen pitää myös panostaa.

Mutta tässä epävirallinen aloitus.

Google julkaisi tiistaina karttapalvelussaan katunäkymäkuvat Suomesta. Yllättävän suuri osa Suomesta on kuvattu: suurin osa asutuskeskuksien teistä sekä tärkeimmät tiet muualtakin. Kuvausalue ulottuu sorateillekin. Valokuvaus on tehty vuoden 2009 aikana, suunnilleen maalis-lokakuun välillä.

Miten palvelua voisi hyödyntää luontoharrastuksessa ja -tutkimuksessa?

Kuvien avulla voi suunnitella retkiä. Etenkin jos on tarkoitus etsiä tiettyä lajia tietyltä alueelta, voi kuvien perusteella etsiä lajeille sopivia elinympäristöjä. Karkean paikanvalinnan voi tehdä aluksi vaikka peruskartan avulla (karttapaikka).

Lajeja etsitään erilaisissa kartoitushankkeissa. Tämä vuosi on lintuatlaksen viimeinen vuosi, joten nyt on hyvä aika etsiä kartoitusruuduilta puuttuvia lajeja. Millä pellolla on sopivia pientareita peltolinnuille, mitkä ovat salaojitettuja? Myös metsän rakenne (luonnonmetsä vai järsitty puupelto) tien reunassa selviää kuvista, vaikkakin ne tietysti sopivat paremmin avoimien alueiden tarkasteluun.

Kovakuoriaistutkijoiden ja -harrastajien sähköpostilistalla kuulemma kirjoitettiin kuvien sopivuudesta esim. niittyjen tarkasteluun: parhaimmillaan kuvista näkee mitä kasveja niityllä kasvaa. Tämä on tärkeää tiettyihin kasveihin sidoksissa olevien hyönteisten löytämiseen. Kaikki Googlen kuvat eivät vain ole kesäkaudelta.

Keväisistä kuvista voi päätellä mihin muodostuvat ensimmäiset sulapaikat, jotka sitten keräävät lintuja. Esim. Heinolan Nyynäistenlahdella näkyy olevan jo muutama sulakohta (pieni etualalla, suuri taustalla liikennemerkin takana). Näitä voi kyllä päätellä peruskartankin avulla.

Kuvien perusteella voi myös etsiä näköalapaikkoja. Mistä olisi hyvä näkymä järvelle? Toisaalta lyhyt kävely pois autotieltä vie usein vielä paremmalle paikalle.

Kuvien avulla voi opastaa muita hyville retkikohteille, erityisesti jos kartan käyttö tuntuu liian hankalalta. ”Käänny tästä oikealle”. ”Tälle bussipysäkille kuulin huuhkajan”.

Kuvien avulla voi myös etsiä pysäköintipaikkoja.

Katunäkymien käytölle perustuvan retkeilyn varjopuolena on että se keskittyy teiden varsille. Toisaalta näin on ollut tähänkin asti. Havaintoja kertyy eniten helppopääsyisiltä ja tunnetuilta paikoilta, ellei retkeilyä erityisesti kohdisteta tasaisesti kaikkialle.

Myös Eniron karttapalvelussa on katunäkymiä Suomesta, mutta vain muutamasta kaupungista. Retkien suunnitteluun voi hyödyntää monia muitakin verkkopalveluja, katso esim. juttua Luontoretki 2.0.

PS. Uusi pinnojenkeruumuoto: kuinka monta lintu/kasvi/nisäkäslajia löydät Suomen kuvista?

Teknisiä käyttöohjeita kuulee usein kutsuttavan liian vaikeaselkoisiksi. Ohjeita vaaditaan kirjoitettavaksi sellaisella kielellä ja termeillä, joita “tavallinen ihminen” ymmärtää. Kun järjestelmän (esim. verkkopalvelun) käyttäjäkunta on ei-teknisesti suuntautuneita ihmisiä, on selvää että ohjeet on kirjoitettava heidän näkökulmastaan. Sama pätee myös keskusteluun teknisistä aiheista. Mutta tämä ei ole ihan yksinkertaista.

Olen useamman vuoden yrittänyt ohjeita kirjoittaessani ajatella niitä keskimääräisen käyttäjän näkökulmasta. Ongelma kuitenkin on että ei ole yhtä, yhtenäistä tavallisten käyttäjien ryhmää. Kaikki ovat erilaisia, ja ymmärtävät ohjeet omista lähtökohdistaan kukin hieman omalla tavallaan.

Ongelma näkyy hyvin termien käytössä. Jotta asioista voisi puhua käyttäjien termeillä (eikä esim. virallisilla, teknisillä termeillä), olisi niiden oltava vakiintuneita. Näin ei kuitenkaan aina ole edes yleisistä tekniikoista puhuttaessa. Siksi ei ole myöskään olemassa yhtä, kaikille sopivaa tapaa kirjoittaa ohjeita.

Mitä ajattelisit, jos joku kysyisi ohjeita “Helsingin Sanomien sähköpostin” käyttämisestä? (Tästä lisää jäljempänä.)

Tässä koottuna vastaani tulleita sellaisia käyttäjien näkemyksiä termien merkityksistä, jotka eroavat omista näkemyksistäni, tai jotka ovat muuten epämääräisiä:

Palsta = verkkosivu tai -sivusto
Minulle palsta on sivulla oleva alue, jolla on tekstiä, tai vaihtoehtoisesti toistuva osa jossakin julkaisussa (esim. “puheenjohtajan palsta”).

Välilehti = verkkosivu
Syntynyt ehkä selainten välilehdistä, joista kukin on yksittäinen verkkosivu.

Kirjautua sisään = kirjoittaa nimensä ja/tai sähköpostiosoitteensa
Ongelmia syntyy jos käyttäjätunnus on jokin muu kuin nimi tai sähköpostiosoite.

Kirjautumisosoite = oma kotikunta tai katuosoite
Usein kirjautumisosoitteella tarkoitetaan www-osoitetta, jossa palveluun kirjaudutaan sisään.

Ulkoasu = valokuvat.
Tämä voi aiheuttaa väärinkäsityksiä kun puhutaan esim. verkkosivuston ulkoasun uusimisesta: yksi tarkoittaa sillä vain kuvien vaihtamista uusiin, toinen koko visuaalista ilmettä ja rakennetta.

Lomakkeen lähettäminen sähköpostitse = täytetään Word-tiedosto ja lähetetään se sähköpostin liitteenä. Tai täytetään verkkosivulla oleva lomake ja klikataan Lähetä-nappia.

Sivulta voi lähettää sähköpostia = sivulla on sähköpostiosoite mailto-linkkinä. (Tähän liittyen, käyttäjä ei välttämättä ymmärrä että sähköpostiosoitteen voi kopioida sähköpostiohjelmaan, vaikka se ei olisikaan mailto-linkki.)

Tallentaa tietokantaan = julkaista verkossa
Tässä ei ole kyse sanan määritelmästä, vaan ajatuksesta minkä vuoksi tietokantoja yleensä tehdään. Asia kannattaa kuitenkin pitää mielessä esim. jos joku vastustelee tiedon tallentamista tietokantaan: mistä vastustus todella kumpuaa? Vastaavia väärinymmärryksiä voi syntyä melkein mistä tahansa.

Takaisin Helsingin Sanomien sähköpostiin. Kerran minulta kyseltiin sen toimimattomuudesta, enkä ymmärtänyt mistä oli kyse. Lopulta selvisi että toinen keskustelija tarkoitti sähköpostilla samaa asiaa kuin minä verkkosivustolla. Käyttäjälle http://www.hs.fi oli sähköpostia. (Sinällään loogista: paperihesari on paperipostia, joten sähköinen Hesari on sähköpostia.) Kyse oli siitä että Helsingin Sanomien verkkosivusto ei toiminut.

Sähköposti = verkkosivusto
Sähköposti voi käytännössä tarkoittaa lähes mitä tahansa sähköstä viestintää (chattia, keskustelufoorumeita, uutisryhmiä tai mitä tahansa sähköpostiohjelman toimintoa, esim. kalenteria)

Käyttäjien kielen moninaisuudesta johtuen tekniikasta perillä olevasta kirjoittajasta voi tuntua että on helpompi pitäytyä vain omassa näkökulmassaan ja kirjoittaa ohjeet tai keskustella teknisellä kielellä: se on ainakin yksikäsitteisempää. Viestin perillemenoa tämä ei kuitenkaan ratkaise.

Soveltaen tehty lyhennelmä artikkelista What makes a website successful? It might not be what you expect!.

Paranna todellinen ongelma, älä vain oireita. Oireet: hankala käyttöliittymä, huonoa koodia. Ongelma: tekijät eivät tiedä miksi verkkopalvelua tehdään.

Tavoitteet

Miksi palvelu on olemassa? Määrittele tavoitteet selkeästi. Kun tavoitteet ovat tiedossa, voi tärkeitä päätöksiä tehdä helpommin ja mikromanagerointi vähenee.

Selkeät toiminnot

Määrittele mitä käyttäjien on tarkoitus tehdä. Määrittele tämä myös jokaiselle sivulle erikseen, älä jätä käyttäjiä umpikujaan. Käyttäjätestauksella selvitetään miten tämä onnistuu käytännössä.

Testaa oikeita toimintoja

Mitä käyttäjät haluavat palvelulta? Tämä on määriteltävä, jotta käyttäjätestauksessa osataan testata oikeita asioita.

Kolme yksinkertaista ohjetta, joita noudattamalla voit tehdä täydellisen nettisivuston, josta kenelläkään ei ole moittimista:

1. Laita kaikki tieto nettiin
2. Laita kaikki netissä oleva tieto etusivulle
3. Tee etusivusta niin lyhyt, että se näkyy kokonaan ilman vierittämistä.

Tietotekniikka muuttaa luontoretkeilyä. Ei ehkä leppoisaa sunnuntairetkeilyä, mutta aktiivista “tutkimusmatkailua” ja harvinaisuuksien metsästämistä. Kymmenen vuotta sitten tärkeää olivat puhelinluettelojen kartat, havaintolomakkeet ja kavereilta kuullut uusimmat havainnot. Nykyään uusinta tekniikkaa hyödyntävä luontoretki voisi mennä vaikka näin:

Lintuharrastajien sähköpostilistalla (tai foorumilla) keskustellaan koskikaroista ja ajankohtaisista karahavainnoista. Tästä syttyy kipinä lähteä kartoittamaan missä koskikaroja juuri nyt onkaan. Olisi mukava löytää karoja uusista paikoista sen sijaan että bongaisi vain muiden jo löytämiä lintuja.

Sääkin näyttää hyvältä. Sadealueita ei ole lähettyvillä, lämpötila pysyttelee pari astetta pakkasen puolella ja lunta on maassa reilut 10 senttiä. Jos olisi menossa muuttoa seuraamaan, ennustekartat tuulen suunnasta, pilvisyydestä, lämpötilasta ja sumusta (kolmen tunnin tarkkuudella) auttaisivat suunnittelua, samoin kuin jäätilannekartta. Myös tuoreesta satelliittikuvasta voisi tarkastella missä jään raja kulkee.

Koskikara (Cinclus cinclus). Kuva Thomas Kraft, Creative Commons nimeä tarttuva 2.5

Perustiedot koskikarasta ja sen elinympäristöstä löytyvät Wikipediasta. Lisää tietoa voi googlata. Tiirasta selviävät tarkat paikat missä koskikaroja on viime aikoina nähty. Havaintoja voi etsiä myös Hatikasta. Viimeisimpien talvilintulaskentojen tuloksista voi tarkistaa kuinka paljon karoja on Etelä-Suomessa nyt verrattuna aikaisempiin talviin.

Tiiran ja Hatikan tietojen perusteella Dämman-järven lähellä on nähty paljon karoja 1980- ja 90-luvuilla, mutta viime vuosilta havaintoja ei juuri ole. Kansalaisen karttapaikan mukaan järveen liittyy sopivan näköinen joki. Eikö paikka enää ole karojen suosiossa, vai eikö kukaan ole käynyt katsomassa?

Alueeseen voi tutustua tarkemmin Googlen satelliittikuvien perusteella. Landsat-kuvien mukaan joen eteläpuolella oleva metsä on vielä jäljellä. Hakkuuaukea tai harvennettu metsä näkyisi vaaleampana. Koska paikka on pääkaupunkiseudulla, Fonectan palvelusta löytyy tarkempia ilmakuvia ja Enirolta viistoilmakuvia neljästä ilmansuunnasta. Hyvältä näyttää. Tien varressa näyttää olevan levennys, johon auton voisi jättää. Reittioppaan mukaan paikalle kun ei pääse julkisilla. Vielä kohteen koordinaatit GPS:aan ja menoksi.

Perillä gepsi päälle ja kohti jokea. Jos peruskarttaa tarvitaan, sen voi hakea kännykkään suoraan Maanmittauslaitokselta GPS:n koordinaattien perusteella. Ei pääse eksymään, kunhan virta ja kuuluvuus riittävät. Perille päästyä ilmakuvissa näkynyt näköalakallio löytyy helposti. Mutta karaa ei näy.

Matkalla metsästä lähtee lentoon teeriparvi ja kallion juurella kasvaa lehmuksia. Taivaalta kuuluu erikoinen lintuääni, jonka määrityksen voi varmistaa taviokuurnaksi kännykässä tai mp3-soittimessa oleviin ääninäytteisiin vertaamalla.

Merkitsen havainnot muistivihkoon ja tarkan paikan GPS:aan. Havainnot voisi tallentaa kännykällä suoraan Hatikkaan tai Tiiraan jos haluaisi. Erityisen harvinaiset havainnot voisi lähettää saman tien tekstiviestillä Bongariliiton lintutiedotukseen. Alueen ja ketun jäljet voi dokumentoida valokuvaamalla, samoin lehmuksesta löytyneen oudon käävän.

Kotiin saavuttua retki ei ole vielä ohi. Ensin ladataan GPS-reittitiedosto ja valokuvat tietokoneelle. Sitten havainnot Hatikkaan ja parhaat lintuhavainnot myös Tiiraan. Havaintoihin saa koordinaatit GPS:sta. Puuttuvan koskikarankin voi merkitä, niin muut eivät sitä turhaan lähde samasta paikasta etsimään. Hatikan tilastot kertovat että olen nähnyt tänä vuonna jo 52 lintu- ja viisi nisäkäslajia.

Ja pitäähän sitä kavereillekin kertoa mitä retkipäivään kuuluu. Hatikkaan tallennetut retkitiedot tulevat automaattisesti näkyviin Facebookin profiiliin. Tarkat tiedot ovat selailtavissa Hatikassa. Valokuvat voi ladata Flickriin ja GPS-reittitiedoston Everytrailiin. Everytrail piirtää reitin kartalle ja korkeusprofiilin sekä laskee tilastoja (kuten matkan pituuden ja keskinopeuden). Myös Flickrissä olevat kuvat saa kartalle: Everytrail osaa itse antaa niille koordinaatit GPS-tiedoston ja kuvan kellonajan perusteella. Everytrailista reitin saa vielä omaan blogiin tai Facebookiin. Blogissa voi pohdiskella retkitunnelmia. Myös tämä päivittyy Facebookiin kavereiden nähtäville.

Kuvan tuntemattomasta käävästä ja muista eliöistä voi lähettää jollekin tunnistusfoorumille alan asiantuntijoiden määritettäväksi, tai Googlella voi etsiä kuvia sopivista ehdokkaista. Foorumeilla vastauksen saa parhaimmillaan samana päivänä. Jos sopivaa kirjaa ei kirjahyllystä löydy, voi lajin levinneisyyteen ja taksonomiaan tutustua Lajikortti-palvelussa.

Myöhemmin kuin lintujen ja kasvien esiintymistä tutkitaan, on tieto puuttuvasta karasta sekä havaituista teeristä ja lehmuksista tutkijoiden ja raportinkirjoittajien käytettävissä. Lehmukset menevät myös muiden havaintojen jatkoksi täydentämään kasviatlaksen levinneisyyskarttoja. Viranomaisetkin saavat tiedon havainnoista, jos aluetta aletaan kaavoittaa tai metsän hakkuita suunnitella.

Kaikki tämä toimii tai ainakin voisi toimia jo nyt, vaikkakaan ei aina kovin sujuvasti. Tiedon kulku viranomaisille ei toimi automaattisesti. Koordinaatitkin pitää siirtää GPS:stä Tiiraan ja Hatikkaan leikkaa-liimaa -menetelmällä. Lajikortti on vasta kehittelyvaiheessa.

Joskus tuntuu että nykyretkeen liittyy enemmän tietokoneen äärellä istumista kuin ulkoilua. Mutta dokumentaatio on aivan toista luokkaa kuin kymmenen vuotta sitten. Tietoa kerääntyy tutkijoidenkin käyttöön aiempaa enemmän. Tekniikan kehittyessä sen käyttö muuttuu sujuvammaksi, joskin yhä uusien mahdollisuuksien käyttöönotto vie taas enemmän aikaa.

Minkälaista onkaan retkeily vuonna 2020? Yleisen sujuvuuden lisäksi kaipaisin ainakin enemmän tietoja muistakin kuin linnuista, sekä reaaliaikaista ja tarkkaa jäätilannekarttaa (missä kulkee jäänraja verrattuna toissapäivään?). Monesti polttavin vastausta kaipaava kysymys on “minne mennä retkelle huomenna?”

Nuuksion Lippukallion retki Everytrailissa.

Julkishallinnon tietojärjestelmien vaikeakäyttöisyydestä kuulee usein puhuttavan. Sähköinen laskujen hallintajärjestelmä Rondo tuotti viime viikolla tämännäköisiä ikkunoita:

Siis onko viesti lähtenyt vai ei? Järjestelmä jaksoi kyllä muistuttaa hoidettavista laskuista (joita pääsi käsittelemään vasta eräpäivän jälkeen), mutta ei sitten suostunut välittämään niitä eteenpäin. Tukisivuistakaan ei ollut paljon apua:

Eräs tietotekniikkakonsultti epäili että julkishallinnon tietojärjestelmien jatkuvat ongelmat johtuvat siitä, että Suomessa ei ole kuin kaksi yritystä, jotka pystyvät tuottamaan tällaisia suuren mittakaavan tietojärjestelmiä. Kun kilpailua ei juuri ole, ei huono laatukaan haittaa. Järjestelmän hankkijan on joka tapauksessa valittava jompi kumpi näistä kahdesta.

Crowdsourcing (yleisöosallisuus), eli erilaisten työtehtävien ulkoistaminen suurelle joukolle ihmisiä on yksi viime aikojen trenditermeistä. Eliölajien seurannassa tässä ei kuitenkaan ole mitään uutta, paitsi nimi. Tieto Suomen eliölajien esiintymisestä on pitkään perustunut pääsosin vapaaehtoisten harrastajien keräämille aineistoille. Suomi on ollut näissä asioissa etujoukossa, esim. valtakunnalliset talvilintulaskennat alkoivat jo 1950-luvulla.

Nyt luonnonsuojelun tuottavuushankkeen työryhmät laskivat kuinka merkittävää crowdsourcing oikein on.

Nykyään noin 70 % seurannoista perustuu vapaaehtoistyölle. Henkilötyövuosina se on 175
joka vuosi.

Kaikkiaan havaintoja ja eliöyksilöitä on kerätty eri tietokantoihin 50 miljoonaa. Jos aktiivinen harrastaja kerää 5000 vuodessa, vastaa tuo määrä 10000 henkilötyövuotta, eli palkoissa 100 miljoonaa euroa.

Ei mitään pientä touhua.

Raporteissa pohditaan myös miten ympäristöhallinto voisi tukea tätä toimintaa. Ongelmana on viime aikoina ollut että harrastus ei kiinnosta yhtä paljon kuin ennen ja seurantoihin on vaikea löytää sitoutuneita harastajia. Tueksi ehdotetaan mm. tietoa tarjoavaa verkkosivustoa (”biodiversiteettitiedonvälityksen hallinta- ja palvelujärjestelmä”) ja tiedon avoimuuden lisäämistä. Hatikkaakin kehiteteään edelleen havaintojen keräysvälineenä.

Rapoteista voi antaa lausuntoja 20.2.2009 asti. Jahka olen saanut raportit luetuiksi kirjoitan oman lausunnon ja laitan pohdintaa myös tänne blogiin. Jos lukijoilla on perusteltuja kommentteja, voin liittää nekin mukaan. Miten siis esim. sosiaalista mediaa voisi hyödyntää luonnon seurannan edistämisessä? Hallinnon ehdotuksissa kun tuskin on osattu huomioida uusimpia tuulia.

Tavallisten suosikkien hallinta selaimessa tuntuu usein hanakalalta, mutta vielä työläämpää on hallita tieteellisiä lähdeviitteitä. Niistä kun pitäisi tallentaa otsikon ja osoitteen lisäksi myös tekijän nimi ja lukupäivämäärä, mielellään myös koko sisältö siltä varalta että alkuperäinen katoaa verkosta. Avuksi tässä tulee Zotero, Firefoxin lisäpalikka, jolla voi tallettaa viitteitä yhdellä ja kokonaisia sivuja muutamalla klikkauksella.

Zotero osaa poimia viitetiedot monista julkaisualustoista ja suosituilta sivustoilta. Kun Zotero tunnistaa sivun, osoiteriville ilmestyy ikoni (kuva 1) jota klikkaamalla viitetiedot saa heti talteen (kuva 2). Koko sivun tallentaminen vaatii käyttöliittymän avaamisen ja tallennusnappulan klikkaamisen (jostain syystä tällöin viitetiedot eivät tallennu, ainakaan samantien).

Oman bloginsakin zoterointia voi edistää: ainakin Wordpressiin saa pluginin, joka tallentaa postauksen tiedot COinS-tagina sivulle. Zotero osaa sitten poimia viitetiedot siitä.

Firefoxiin saa myös OpenURL-lisäpalikan, joka tekee sivulla olevan COinS-tagin perusteella linkin alkuperäiseen lähteeseen. Jos sivu on se alkuperäinen lähde, ei tästä ole hyötyä, mutta tageilla voi kertoa myös mitä artikkeleita jutussa käsittelee. Näin kirjoittajan ei itse tarvitse linkittää artikkeliin tai pitää kirjaa sen muuttuneesta sijainnista. Tämä helpottaa viittaamista varsinkin jos artikkelista on tarjolla useita verkkoversioista, joilla on erilainen näkyvyys (esim. osa maksullisia ja osa ilmaisia). Tai näin sen ainakin pitäisi toimia; lisäpalikan nykyinen versio ei näytä (vielä?) toimivan uusimmassa Firefoxissa.

Europeana-portaalin ei niin hyvin päättyneestä julkistuksesta lukiessani aloin miettimään että joko olen aivan liian rutinoitunut verkkosivustojen julkaisija, tai muut julkaisijat ottavat sivustonsa liian vakavasti.

Töissä keskusmuseossa on viime vuosina julkaistu useampi uusi pienehkö verkkosivusto vuodessa (uusimpana evoluutio.fi, mutta vasta epävirallisesti Googlea houkuttelemaan). Sisältöä ja tarkoitusta on mietitty, hakukoneoptimointiin on kiinnitetty huomiota, blogeihin kirjoitettu, linkkejä tehty, ja joistain on tehty tiedotteitakin, mutta ei mitään ihmeellistä. Uusi sivusto vakiinnuttaa paikkansa pikku hiljaa (tai ei ainakaan yhdessä yössä), mikä on ollut ihan tarkoituksenmukaista.

Samaan aikaan olen seurannut vierestä kun muutamat muut tahot ovat julkaisseet suunnilleen vastaavia pikkusivustoja, ja siinä yhteydessä järjestäneet lehdistö- ja demotilaisuuksia, istuneet palavereissa miettimässä parasta tiedotuspäivää, painattaneet monenlaista markkinointimateriaalia, lennättäneet ihmisiä Suomen laidalta toiselle ja kirjoittaneet mahtailevia tiedotteita. Ja pettyneet kun ainoa tiedotustilaisuuteen tullut (paikallislehden) toimittaja myöhästyi tunnin.

Kuinka iso juttu uuden sivuston julkaiseminen nykyään on, noin keskimäärin? Luulempa että uusia sivustoja julkaistaan sitä vauhtia että massamediaa eivät useimmat niistä kiinnosta, olivatpa ne julkaisijan mielestä kuinka ainutlaatuisia ja hienoja tahansa. Pitäisi olla jotain oikeasti vetävää (vaikka vain jokin epäoleellinen yksityiskohta, kuten tikutaku), tai sitten tyytyä hiljaisempaan starttiin ja kävijöiden saapumiseen omia reittejään.