Täytynee tehdä Picasaan oma sivupohja; kaikissa valmiissa sivupohjissa olisi jotain viilattavaa.

Tuomen (Prunus padus) avautuvia lehtiä.

Etiketin mukaan laji on Erotylus debauvei Demay. Tämä kuitenkaan tuskin on lajin nykyinen nimi, sillä Google ei löydä nimellä yhtään sivua. Sen sijaan useamman lähteen mukaan on olemassa laji Cypherotylus debauvei Demay/(Demay). Laji onkin ehkä siirretty tähän sukuun. Cypherotylus taas on synonyymi nimelle Gibbifer. Jospa laji onkin Gibbifer debauvei, josta löytyy muutamia hakutuloksia.

Nimen varmistaminen vaatisi kirjallisuutta, jota ei verkosta löydy (varsinkaan tällaisesta heikommin tunnetusta Etelä-Amerikkalaisesta lajista).

Joka tapauksessa koppis kuuluu Erotylidae -heimoon (englanniksi Pleasing Fungus Beetles, “miellyttävät sienikovakuoriaiset”). Heimossa on n. 3200 lajia, joista monet ovat räikeän puna-oranssi-mustakuviollisia. Piilottelevan elämäntyylinsä takia niitä on kuitenkin hankala nähdä. Ravintonaan ne käyttävät sieniä; eri suvut ovat erikoistuneet eri sieniryhmiin.

Lajin luokittelu lienee siis (hyönteisistä alaspäin) Insecta: Coleoptera: Cucujoidea: Erotylidae: Gibbifer debauvei (Demay 1838).

Pari muuta lähisukuista lajia Mannerheimin kokoelmasta. Lajinimi tarkistamattomana etiketistä.

Erotylus variegatus Fabr var. major

Barylopus erichsoni Lacord

Lähteenä myös

Wêgrzynowicz, P. 2002: Morphology, phylogeny and classification of the family Erotylidae based on adult characters (Coleoptera: Cucujoidea). Genus 13(4):435-504.

Onnistuuko kilpailu Wikipedian kanssa? Tämä tuli mieleen kun ensimmäisen kerran kuulin projektista. Aivan suora Wikipedian lajisivujen kilpailija EoL ei kuitenkaan ole: sisältöä ei ole tarkoitus tuottaa taas uudestaan, vaan tärkeässä osassa on tiedonmurusten kokoaminen muista lähteistä. Mukana on tietoa Wikipediasta, Fishbasesta ym. olemassaolevista palveluista. Lisäksi taustalla on vanhan kirjallisuuden skannausprojekti: monien lajien sivuilta on linkkejä skannattujen kirjojen sivuille. Esimerkistä käy muuttohaukan sivu.

Projekti on amerikkalainen, mikä näkyy ainakin aluksi mm. nimistössä (esim. lapintiainen on esillä amerikkalaisella nimellä American Chickadee). Myöhemmin kansainvälisyyttä lienee tarkoitus lisätä. Eurooppalaisillakin on ollut suunnitelmia vastaavasta projektista, mutta asia ei ole edennyt pidemmälle.

Kokonaiskuvan hahmottaminen palvelusta näin nopeasti on hankalaa: mukana on paljon sisältöpaloja, toimintoja, kuvia, linkkejä ym. materiaalia. Mielenkiintoinen on “liukukykin”, jolla tekstin syvällisyyden voi valita noviisitasosta ammattilaistasoon. Käytännön toimivuuteen täytynee palata myöhemmin.

Iloinen asia on tekstien lisensointi Creative Commons -lisensseillä (ja Wikipediasta lainatut GNU Free Documentation -lisenssillä).

(täydennetty 1.3.2008)

Kasvitieteellisen puutarhan ylipuutarhuri Marko Pesun mukaan “lauha talvi harhauttaa erityisesti kasveja, jotka ovat peräisin mantereiden sisäosista. Mantereinen ilmasto tarkoittaa selkeitä vuodenaikoja: talvella on pakkasta ja lämpö kertoo keväästä ja kasvukauden alkamisesta.”

Linnutkin reagoivat säähän: tali- ja sinitiaisten laulua kuulee jo säännöllisesti.

Lisäys 16.2.: Pähkinäpensaan hedekukintoja Vantaanjoen varressa tänään.

Toinenkin tapa retkeillä on, ja myös siinä voi hyödyntää havaintojärjestelmiä. Tätä minunkin suosimaani retkeilytapaa voisi kutsua tutkimusmatkailuksi, koska ideana on lähteä paikkoihin, joissa muut eivät ole vielä käyneet. Vanhankaupunginlahden sijaan retkeily voikin suuntautua Sipoonlahdelle. Lintuja näkee todennäköisesti vähemmän, mutta tällaisessa retkeilyssä korostuukin yllätyksellisyys ja löytämisen ilo. Itse löydetystä harmaahaikarasta on ainakin minulle enemmän iloa kuin kymmenestä bongatusta. Ja samalla voi ajatella että omat löydöt tuovat pienen lisän lintutietämykseen sen sijaan että vain katselisi jo moneen kertaan muistiin kirjattuja lintuja tunnetulla lintupaikalla.

Virossa suosittuja lintupaikkoja löytyy etenkin Matsalunlahden ja Saarenmaan ympäristöstä. Viime viikonlopun retkemme kuitenkin suuntautui toiseen suuntaan: Tallinnan itäpuolelle Pärispean niemenkärkeen. Paikka on luonnoltaan hieno (osa Lahemaan kansallispuistoa), mutta minua kiinnosti myös tietää mitä lintuja siellä näkisi.

Pärispean pohjoiskärjen rantaa (paikka kartalla)

Havaintoja kertyikin mukavasti (muuttavista vesilinnuista tarkemmat kaaviot alla, katso myös kaikki havainnot Hatikassa) ja niitä on mielenkiintoista vertailla muiden havaintoihin.

Hanhia laskimme pari tuhatta, noin kymmenesosan siitä mitä Matsalussa kuulemma nähtiin.

Lauantaina muutti yli 2400 allia, enemmän kuin länsirannikolla. Mutta jo sunnuntaina Saarenmaan luoteisnurkassa Kihelkonnassa nähtiin selvästi enemmän alleja kuin Pärispeassa. Ehkä allit yöpyivät jossain Viron pohjoisrannikolla Pärispean ja Saarenmaan välillä?

Muuttavia kuikkalintuja näimme sunnuntaina yli 400 kun Kihelkonnassa niitä nähtiin vain 34. Ehkä ne lentävät mantereen ja Saarenmaan välistä etelään, samaa reittiä kuin keväällä pohjoiseen? Tämän arvioimiseksi olisi mukava kuulla Põõsaspean havainnoista; sielläkin kun oli ryhmä suomalaisia lintuharrastajia.

Monista linnuista vertailuja ei voi tehdä, koska harrastajat eivät aina kirjaa havaintojaan muualle kuin omaan vihkoonsa. Vaikka verkossa toimivat havaintojärjestelmät alkavatkin jo olla realistisia vaihtoehtoja paperisille havaintovihoille, on vielä matkaa niiden laajamittaiseen käyttöönottoon.

Muuttavien vesilintujen määrä kahtena aamuna.

Hanhien osuudet kahtena aamuna.

Molemmat järjestelmät keräävät luontohavaintoja suurelta yleisöltä, mutta tekevät tämän hieman eri periaattein. Eroja löytyy etenkin havaintojen omistussuhteista mutta myös käytön rajoituksista. (Periaatteet selviävät lukemalla Hatikan ja Tiiran(pdf) käyttöehtoja.)

Periaatteet pohjautuvat lopulta lakeihin ja siihen mitä niiden pohjalta voidaan tai pitää tehdä. Havaintojen käsittelyyn voidaan liittää ainakin tekijänoikeuslaki, luonnonsuojelulaki, sopimuslaki, arkistolaki ja julkisuuslaki. Ja koska lait ovat usein monitulkintaisia, on tuloksena sellainen soppa, etteivät lakimiehetkään saa niistä helposti selvää. Käytännössä havaintojen omistus- ja käyttökysymykset voivat joissain tilanteissa olla avoimia kunnes Korkein oikeus antaa niistä päätöksensä.

Havaintojen kerääminen yleisöltä ei ole uutta toimintaa, esim. talvilintulaskennoissa on toimittu näin jo yli 50 vuotta. Suuri muutos on kuitenkin tapahtunut kun nykyiset tietojärjestelmät mahdollistavat tietojen keräämisen, välittämisen ja käsittelyn aiempaa paljon tehokkaammin, halvemmin ja suuremmassa mittakaavassa. Ja kun erilaisia toimijoita on mukana entistä enemmän, ristiriitojenkin todennäköisyys kasvaa.

(Huomautus: Kirjoittaja on työnsä puolesta mukana tekemässä Hatikkaa ja aikaisemmin harrastuspohjalta myös Tiiraa.)

Virallista tai yleispätevää määritelmää avoimelle tieteelle ei ole, mutta usein viitataan Wikipedian artikkeliin, joka määrittelee avoimen tieteen avoimien asenteiden soveltamiseksi tieteessä. Bill Hooker antaa avoimen tieteen rakennusosiksi artikkelisarjassaan:

• Avoin pääsy: tuloksiin pääsee käsiksi rajoituksitta (esim. ilman maksua) ja niitä voi vapaasti uudelleenkäyttää.
• Avoin tieto: raakadata on kaikkien käytettävissä.
• Avoin lähde: analysoinnissa käytetään vapaan lähdekoodin ohjelmia.
• Avoimet standardit: tieto jaetaan standardinmukaisilla tavoilla, jotta sitä voitaisiin hyödyntää helposti ja myös automaattisesti.
• Avoin lisensointi: em. asiat annetaan muiden vapaaseen käyttöön, ilman tieteen kehitystä rajoittavia ehtoja.

Vain avoin pääsy ja avoin tieto ovat välttämättömiä avoimessa tieteessä, mutta muustakin avoimuudesta on hyötyä. Päähyödyksi katsotaan tieteen tehostuminen ja sen kehityksen nopeutuminen. Hyödyistä tarkemmin alempana.

Avoin tiede on vielä toistaiseksi lapsenkengissään. Valtaosa tutkimuksesta käy läpi seulan, jossa mm. negatiiviset tulokset herkästi karsiutuvat pois. Paperille pääsevät artikkelit julkaistaan yleensä maksullisissa lehdissä. Raakadataa ei yleensä julkaista lainkaan. Uhkaksi avoimuuden kokevat erityisesti perinteiset tieteellisten julkaisujen kustantajat, joiden nykymuotoista liiketoimintaa avoimuus voisi haitata.

Muutamat alat ovat kuitenkin muiden edellä. Tähtitieteen tulokset kuuluvat usein olevan koko tutkijayhteisön käytettävissä. Erityisen paljon vapaata tietoa tuottavat biotieteilijät: molekyylibiologien selvittämät geenisekvenssit tallennetaan yleisesti avoimiin tietokantoihin. Tuloksiin voi tutustua mm. GenBankissa, johon on tallennettu tieto kymmenistä miljardeista DNA:n emäspareista.

Askel pidemmälle: avoin muistikirja

Askeleen avointa tiedettä pidemmälle astuvat ne tukijat, jotka pitävät paitsi tuloksiaan myös koko tutkimusprosessiaan kaikille julkisena. Ideana on että tutkimustulosten lukijalla on käytössään kaikki sama materiaali kuin tutkimuksen tekijälläkin.

Tätä avoimen muistikirjan tieteeksi (open notebook science) kutsuttua ideaa soveltavat vasta muutamat tutkijat. Tunnetuimmat esimerkit ovat ja Jean-Claude Bradleyn UsefulChem-ryhmä sekä Rosie Redfieldin tutkimusryhmä. Molemmat kertovat avoimesti meneillään olevasta tutkimuksesta ja tuloksistaan blogeja ja wikiä käyttäen. Riskit mutta myös mahdollisuudet ovat tässä muuta avointa tiedettä suuremmat, mutta suurin muutos nykytieteeseen verrattuna on ideologiassa: avoimuuden viemisessä äärimmilleen.

Käytännössä raakadata ei välttämättä ole suosittua ja käytettyä, mutta yksikin käyttökerta voi johtaa uuteen käyttöön ja tietoon.

Mahdollisia hyötyjä

Tiedon avoimuus voi johtaa moniin hyötyihin:

• Tieto kulkee entistä useammalle, myös niille joilla ei ole varaa sen ostamiseen (esim. kehitysmaiden tutkijat).
• Tieto on löydettävissä helpommin (esim. hakukoneilla kuten Googlella).
• Väärennös- ja plagiointisyytöksissä data olisi tarjolla arviointia varten.
• Kun raakatieto jaetaan, voivat muut käyttää sitä tulosten varmentamiseen, uudelleentulkintaan tai aivan uusiin tarkoituksiin (joista myös datan kerääjä saa kunniaa).
• Säästää resursseja kun kaikkien ei tarvitse kerätä samaa dataa uudelleen.
• Tuo tutkimukseen läpinäkyvyyttä. Rahoittajat näkevät heti mitä rahoitettava tekee.
• Tuo takeita tiedon säästymisestä projektin loppuessa.
• Lisää tutkijoiden välistä kommunikointia madaltamalla kynnystä. Hyviä kommentteja voi saada tuntemattomiltakin.
• Verkossa oleva avoin muistikirja ja julkiset verkkokeskustelut ovat luonnollinen jatke tieteen avoimuudelle.
• Tukea opetukseen; opiskelijat näkevät miten tiedettä käytännössä tehdään, mitä siloiteltujen artikkelien takana tehdään. Myös yleisölle mahdollisuus kurkistaa tutkijan työhön.
• Avoimuus on helpompaa ja mukavampaa kuin salailuhenki ja jatkuva tietovuodon pelkääminen.
• Lisää tiedon kulkua myös tutkimusryhmän sisällä (tämä voidaan toteuttaa myös suljetusti, jos halutaan)
• Tiedon esittäminen avoimesti verkossa on erinomainen julkaisutapa negatiivisille tuloksille ja sivuprojekteille, joista ei synny varsinaista tutkimusartikkelia, mutta joista on kuitenkin muille hyötyä (esimerkki: Nature Proceedings). Ohessa voi syntyä keskustelua tai uusia tutkimuspolkuja.
• Internetin aikakaudella data, joka ei ole saatavilla verkosta, on toissijaista saatavilla olevaan dataan nähden. Julkaisupaikan “maine” on aiempaa vähemmän tärkeä kriteeri.

Muita mahdollisia hyötyjä avoimeen tieteeseen liittyen:

• Kun tieto jaetaan nopeammin (esim. preprint-julkaisuarkistoissa), edistyy tiedekin nopeammin
• Tutkijan kyky tehdä tiedettä avoimesti voi olla etu tulevaisuudessa (esim. viranhaussa)
• Voidaan hyödyntää ilmaisia teknisiä apuvälineitä (esim. wikit)
• Säännöllinen kirjoittaminen tutkimuksestaan auttaa ajattelemaan asioita (esim. ongelmien ratkonta); julkisuus kannustaa tekemään tämän paremmin.
• Standardimuotoista tietoa on nopeampi ja halvempi käsitellä.
• Tekijänoikeusongelmien selvittelyyn kuluu vähemmän aikaa, jos tiedon uudelleenkäytölle annetaan selkeät periaatteet.
• Tieto leviää tehokkaammin kun muutkin saavat uudelleenjulkaista sitä. Tätä kautta voi saada lisää mainettakin.

Mahdollisia haittoja

• Joku voi ottaa idean tai tulokset ja julkaista ne ensin. Varkauden uhka kuulostaa pelottavalta, mutta kuinka suuri se todellisuudessa on?
• Muut voivat käyttää tietoa viittaamatta sen kerääjään, tieteessä tai sen ulkopuolella. (Sama vaara on perinteisessäkin julkaisutoiminnassa.)
• Avoimuus lisää kilpailua rahoituksesta. Tiedon pitäminen salaisena estää muita tutkimasta samaa asiaa.
• Tiedon kaupallinen käyttö vaikeutuu.

Ratkaisematta on kuinka suuria hyödyt käytännössä ovat verrattuna haittoihin. Niiden jakautumisessakin on omat ongelmansa: hyödyt koskettavat usein koko tiedeyhteisöä, haitat taas pikemminkin yksittäistä tutkijaa tai tutkimusryhmää.

Avoimen tieteen valtavirtaistuminen vaatii paitsi työtapojen myös sosiaalista muutosta. Yliopistojen ja rahoittajien tulisi olla tässä vetovastuussa. Aloittaa voi vaikka julkaisemalla pieleen menneet kokeet, umpikujat ja ideat, joita ei aiota tutkia. Siis ne asiat, joiden varastaminenkaan ei käytännössä olisi haitaksi.

Hyvänä johdatuksena avoimeen tieteeseen toimii Bill Hookerin artikkelisarja: osa 1, osa 2, osa 3.

Lisäys 5.9.: Tiina Raevaara kirjoittaa 4.9. Helsingin Sanomien Luonto & Tiede -sivuilla samasta aiheesta astetta yleistajuisemmin.

Kuva: Marvin (PA). Creative Commons -lisensoitu.

Luontopaikkawiki

Wiki-periaatteella toimiva sivusto Suomen (ja miksei muunkin maailman) luontopaikoista. Voisi esitellä mielenkiintoisia paikkoja lähiluonnosta suuriin alueisiin; lähiön takametsästä kansallispuistoihin. Mukana voisi myös olla alueisiin liittyviä ajankohtaisista tapahtumia (uuden suojelualueet, hakkuut arvokkailla metsäalueilla ym.).

Tällainen olisi minusta mielenkiintoinen erityisesti jos sattuisin olemaan uudessa paikassa ja retkeilylle olisi aikaa. Esim. mitä mielenkiintoista löytyisi Heinolan Tähtiniemestä? Alueella asuvat luonnosta kiinnostuneet varmasti tietävät, mutta nykyisellään tieto on ja pysyy vain heidän mielessään.

Luontopaikkawiki innostaisi varmasti ihmisiä myös lähiluonnostaan: mistä tahansa takametsästä voi tehdä yllättäviä löytöjä ja mielenkiintoisia havaintoja. Oman kotini vieressä kasvoi suuria satavuotiaita kuusia (kunnes ne kaadettiin) ja lähikalliolla on monipuolinen kukkaketo.

Luontoharrastuswiki

Sudenkorentoseuralla on jo wiki omasta alastaan, lintuharrastusta esitellään keskusjohtoisemmin. Tämän wikin voinee myös yhdistää edelliseen.

Biologia & ympäristöaiheinen uutissivusto tai -blogi

Alan osaajien (ammattilaiset, opiskelijat, aktiiviharrastajat) ylläpitämä sivusto, jolla olisi uutisia biologian ja ympäristöalan tieteellisistä tuloksista, löydöistä, tapahtumista, julkaisuista yms. Mukana voisi olla sekä linkkejä (muualta löydettyjä mielenkiintoisia juttuja) että syvällistä analyysiä ja esittelyä. Synapsi.net oli mielenkiintoinen, mutta yhdestä henkilöstä riippuva.

Tämä sisarsivusto, joka keskittyisi luonnon- ja ympäristönsuojeluun. Aiheina esim. Vuotos, ilmastonmuutos, öljyntorjunta, lintujen tappaminen, metsänhakkuut, kansallispuistohankkeet… Nykyisinkin tällainen tieto lienee jo verkossa saatavilla, mutta hyvin hajallaan erilaisissa paikoissa (esim. yhdistykset, ympäristöhallinto, tutkijat jne.).

Voisi toimia suunnilleen Nopola Newsin periaatteella, tai blogina.

Ammattibiologien keskustelupaikka

Tähän asti keskustelua on käyty lehdissä (esim. Luonnon tutkija) ja kasvokkain (tuttujen kanssa ja erilaisissa tapaamisissa). Tulevaisuudessa ehkä myös keskustelupalstalla? Historioitsijoilla on jo oma keskustelupalstansa.

Yhdistelmä

Kaikkea tuskin voi niputtaa samaan pakettiin, mutta olisi hyvä jos kokonaisuus olisi lukijan jotakuinkin hallittavissa. Käyttäjien kannalta ei välttämättä ole hyvä että samankaltaiset toiminnot hajautuvat moneen paikkaan. Monet asiat tuntuvat pilkkoutuvan eliöryhmittäin (esim. luontohavaintosivustot), tosin ainakin keskustelupalstoilla jako harrastuskohteen mukaan on ymmärrettävää.

Sivustojen käynnistäjinä ovat usein innostuneet harrastajat tai erikoistuneet yhdistykset (jotka usein toimivat innostuneiden harrastajien voimin), kaikkien harrastajien yhdistämistä yrittävät sivustot ovat usein vähän jälkijunassa.

Nämä on jo ehditty toteuttaa

Ylihuominen nyt: ympäristöaiheisten tapahtumien kalenteri.

Luontohavaintosivustoja on Suomessakin jo useita.

Monien lajiryhmien harrastajilla on omia keskustelupalstojaan: linnut, nisäkkäät, hyönteiset, sudenkorennot, sienet (kaikki eivät ole juuri nyt aktiivisia).

Erityisesti luontopaikkawiki kiinnostaisi minua, mutta yksin tällaisia ei voi toteuttaa. Monet useamman hengen projektitkin ovat kaatuneet alkuinnostuksen laannuttua.

PS: Lisäksi on vielä eräs palvelu, jonka olemassaolosta olisin iloinen. Mutta siitä lisää myöhemmin…

Eläinmuseolla on samantyyppinen seurantaprojekti: ruokintapaikkaseuranta. Siinäkin tarkkaillaan kotipihan ruokintapaikan lintuja (ja nisäkkäitä), mutta pihabongausta perusteellisemmin: seuranta kestää koko talven ja tehdään ennalta määrättyjen ohjeiden mukaan.

Kummallakin on omat etunsa: pihabongaus innostaa ihmisiä luonnon tarkkailuun tuo lintuharrastusta esille. Samalla saadaan karkeaa tietoa talvilinnuista Suomessa tällä hetkellä. Ruokintapaikkaseurannan tavoitteet ovat puolestaan tieteellistä: kerätä tietoa talvilintujen esiintymisestä ja niiden määrän muuttumisesta vuosien mittaan. Tätä tietoa voidaan sitten käyttää mm. luonnonsuojelun perustana.

Valitse mieleisesi ja osallistu!

Lisäys (22.1.2007): Myös tämänaamuisessa YLE:n Luonto lähellä -ohjelmassa puhuttiin ruokintapaikkaseurannasta ja pihabongauksesta. Ohjelma on nähtävissä YLE:n sivuilla ensi maanantaihin asti.

PS. Sinänsä mielenkiintoista että lintuharrastusjärjestö on ryhtynyt käyttämään bongaus-sanaa siinä merkityksessä kuin ei-lintuharrastajat sitä yleensä käyttävät: tarkkailemisen tai löytämisen synonyyminä. Yleensä bongaus merkitsee lintuharrastajien keskuudessa vain sitä että mennään katsomaan (tai kuuntelemaan) jonkun muun löytämää lintua. Vielä joitain vuosia sitten bongaus-sanan ”väärinkäyttö” saattoi aiheuttaa lintuharrastuspiireissä kiihkeitä vastalauseita: ”Olen lintuharrastaja mutta en varmasti bongaa!”