Jäälokki (Pagophila eburnea) on vähentynyt huomattavasti

17.04.2005 klo 10.33 • Aihe: Bio

Tiivistelmä artikkelista Gilchrist, H. G & Mallory, M. L. 2005: Declines in abundance and distribution of the ivory gull (Pagophila eburnea) in Arctic Canada. – Biological Conservation 121:303–309.

Jäälokki on yksi huonoimmin tunnetuista merilinnuista. Se on harvinainen: koko maailmassa niitä arvioidaan pesivän alle 14.000 paria. Jäälokki elää arktisella alueella ympäri vuoden. Se pesii pienissä yhdyskunnissa kalliojyrkänteillä ja tasamaalla hyvin pohjoisessa. Jäälokki käyttää ravintonaan mm. jäältä löytyviä kuolleita eläimiä (del Hoyo ym. 1996). Jäälokki onkin riippuvainen jään esiintymisestä ympäri vuoden: se ei selviä jäättömällä merellä.

Havainnot Pohjois-Kanadan jäälokeista ovat vähentyneet, mutta tarkempaa tutkimusta kannankoon muutosten selvittämiseksi ei ole aiemmin tehty missään päin maailmaa. Tämän tutkimuksen tarkoituksen olikin selvittää jäälokin esiintymistä Pohjois-Kanadassa.

Jäälokkien tunnettuja yhdyskuntia kartoitettiin ilmasta käsin kolmena kesänä. Samalla etsittiin uusia pesimäyhdyskuntia. Tulosten perusteella jäälokki on vähentynyt viime vuosikymmeninä noin 80 %. Jäälokki käyttää pesimäyhdyskuntiaan satunnaisesti, joten vuosien välinen vaihtelu pienellä maantieteellisellä alueella voi olla suurta. Tulos on kuitenkin tilastollisesti merkitsevä.

Havaittu kannankoon pieneneminen johtuu jäälokin vähenemisestä laajalla alueella Pohjois-Kanadassa. Vähentymistä on tapahtunut jäälokin koko tunnetulla esiintymisalueella ja kaikilla pesimähabitaattityypeillä (tasamaa, erodoitunut jyrkänne, paljas jyrkänne). Jäälokin siirtyminen pesimään uusille alueille ei ole todennäköistä koska jäälokit eivät tyypillisesti siirry pesimään kauas aikaisemmilta pesimäpaikoilta, uusia pesimäyhdyskuntia löydettiin vain vähän ja koska havainnot myös ruokailu-, talvehtimis- ja muuttoalueilla ovat vähentyneet.

Väheneminen johtunee ensisijaisesti metsästyksestä. Toinen merkittävä tekijä voivat olla ekologiset muutokset lajin talvehtimisalueilla. Jään paksuus ja esiintyminen ovat muuttumassa ja tämä voi vaikuttaa jäälokkiin.

  • del Hoyo, J.; Elliott, A. & Sargatal, J. (toim.) 1996: Handbook of the Birds of the World. Volume 3, Hoatzin to Auks. Lynx Edicions.

Kaksi vitivalkoista lokkia istuu jäälautalla.

Jäälokkeja. Longyearbyen, Huippuvuoret, kesäkuu 2004.

TrackBack URL tälle viestille: http://www.biomi.org/cgi-bin/mt/mt-tb.cgi/19

Kommentit

Tätä viestiä ei voi enää kommentoida.