Ilmastonmuutoksen vaikutus arktisiin vesi- ja kahlaajalintuihin (viimeinen)
17.04.2005 klo 10.45 • Aihe: Bio
Ilmastonmuutosta ja lintuja käsittelevien tiivistelmien sarjan päättää tiivistelmä artikkelista Zöckler, C. & Lysenko, I. 2000: Water Birds on the Edge – First circumpolar assessment of climate change impact on Arctic breeding water birds. WCMC Biodiversity Series No. 11. WCMC - World Conservation Press. <http://www.unep-wcmc.org/climate/waterbirds/> [2005-04-08].
Kaikkien täällä julkaistujen tiivistelmien perusteella pidän huomenna esitelmän aiheesta "Ilmastonmuutos ja arktiset linnut". Esitelmään liittyvän materiaalin julkaisen biologia-sivuillani. Katsotaan mitä opettajalla on sanottavanaan verkkojulkaistusta.
Ennusteiden mukaan ilmastonmuutos on voimakkaampaa arktisilla alueilla kuin muualla maailmassa. Erityisesti kevään ja kesän lämpötilat nousevat. Poikkeuksena on Itä-Kanadan, Etelä-Grönlannin ja islannin käsittävä alue, joka tullee viilenemään. Koska ihmisen häiritsevä vaikutus on suhteellisen pientä arktisella alueella, voi sitä käyttää alueena ilmastonmuutoksen eliöihin kohdistuvien vaikutusten tutkimiseksi.
Arktinen alue on hyvin tärkeä monille vesi- ja kahlaajalinnuille. Yli 65 % kaikista hanhista (n. 8-10 miljoonaa) ja melkein 95 % Calidris-suvun sirreistä (15 miljoonaa) pesii siellä. Tästä syystä nämä linnut valittiin tämän tutkimuksen kohteiksi. Tavoitteena oli selvittää ilmastonmuutoksen suoria ja välillisiä vaikutuksia niihin.
Suorat vaikutukset
Ilmastonmuutoksen suoria vaikutuksia tutkittiin etsimällä korrelaatioita eri ilmastotekijöiden (lämpötila ja sadanta eri kuukausina) ja lintujen pesimämenestyksen väliltä.
Kesäkuun lämpötilalla havaittiin olevan selvä positiivinen korrelaatio kaikkien tutkittujen hanhilajien pesimämenestykseen. Kun kesäkuu oli lämmin, hanhien pesintä onnistui paremmin. Samanlainen ilmiö on havaittu myös muualla muilla hanhilajeilla. Muut ilmastotekijät eivät korreloineet merkittävästi pesintämenestyksen kanssa.
Kesäkuun lämpötilan oletetaan vaikuttavan kolmeen asiaan: hanhien kykyyn pesiä ja kykyyn munia suuria pesyeitä sekä ravintokasvien kasvuun.
Kahlaajien pesimämenestyksessä ei havaittu selkeitä ja yhdenmukaisia korrelaatioita ilmastotekijöiden kanssa. Toukokuun keskilämpötilalla oli merkittävä korrelaatio muutaman lajin pesimämenestyksen kanssa, mutta osalla lajeista korrelaatio oli positiivinen, osalla negatiivinen.
Tulosten ja ilmastoennusteiden perusteella laadittiin myös ennuste lintujen selviämiselle tulevaisuudessa. Kohteiksi valittiin kaksi erillistä aluetta: Taimyrin niemimaa (jossa lämpötila nousee) ja Koillis-Kanadan saaristo (jossa lämpötila laskee). Taimyrilla olosuhteet paranevat hanhien kannalta. Kanadassa taasen lämpötilan lasku haitanne hanhien pesimistä, joskaan tällaisia muutoksia ei ole vielä havaittu.
Lämpötila ei kuitenkaan liene ainoa tekijä joka vaikuttaa pesintämenestykseen. Kohoava lämpötila vaikuttaa myös mm. pilvisyyteen, sateeseen, tuulisuuteen lumipeitteeseen ja kasvillisuuteen. Näiden tekijöiden vaikutusta lintujen elämään ei tunneta kunnolla.
Vaikutukset kasvillisuuteen
Nykyisissä arktisen alueiden kasvillisuusmalleissa kasvillisuus jaetaan kohtuullisen suuriin luokkiin: tundraan, taiga/tundraan ja boreaaliseen metsään. Luokitus on kuitenkin tarpeeksi tarkka tämän alustavan tutkimuksen tarpeisiin. Tutkimuksessa kasvillisuuden ennustettuja muutoksia verrattiin lajien nykyiseen levinneisyyteen. Tarkoituksena on esittää pesimäympäristöjen muutosten vaikutuksia lintuihin.
On arvioitu että nykyisestä tundrasta jopa 40–57 % voi kadota tämän vuosisadan aikana metsänrajan siirtyessä pohjoiseen. Samaan aikaan tundra voi levittäytyä alueelle, jonka koko vastaa viittä prosenttia nykyisestä pinta-alasta. Yksinkertaistettu yleistys näistä luvuista tarkoittaisi 4-5 miljoonan hanhen ja 7,5 miljoonan sirrin katoamista.
Asiaan vaikuttaa kuitenkin lintujen epätasainen jakautuminen tundralla. Hanhilla elinympäristön katoamisen ennustetaan olevan yllä olevia lukuja vähemmän merkittävää, kun taas Calidris-sirrien elinympäristöstä voi kadota suurempi osa. Vaikka arvioinnissa otettaisiin mukaan myös tieto kannan jakautumisesta ja levinneisyyden ydinalueista, ovat tulokset silti vain karkeita arvioita. Elinympäristön määrä ei nimittäin ole välttämättä tärkein populaatiokokoa rajoittava tekijä. Lisäksi lajit voivat sopeutua muuttuvaan ympäristöön. Täten lajit tuskin vähentyvät samassa suhteessa pesimäympäristöjen kanssa.
Myös kasvillisuusmallien rajoitteet vaikeuttavat ennustamista. Malleissa ei ole otettu huomioon esimerkiksi kasvillisuuden vastemekanismeja, kasvien leviämiskykyä, laidunnusta tai hyönteistuhojen mahdollista lisääntymistä, jotka kaikki vaikuttavat muutoksen laajuuteen ja nopeuteen. Erityisesti metsänrajan siirtymisestä on erilaisia näkemyksiä.
Kaikesta huolimatta on selvää, että tundra tulee pienentymään eteläisempien kasvillisuusvyöhykkeiden levitessä pohjoiseen. Ja vaikka vaikutuksen suuruus on epäselvää, voidaan jo sanoa mihin lajeihin se on merkittävintä. Eniten kärsivät tundrametsähanhi (Anser fabalis ssp rossicus ja serirostris) ja maailmanlaajuisesti uhanalaiset punakaulahanhi (Branta ruficollis) lusikkasirri (Eurynorhynchus pygmaeus). Myös suosirri (Calidris alpina), rusokaulasirri (Calidris ruficollis) ja kuovisirri (Calidris ferruginea) menettänevät suuria osia pesimisalueistaan.
Kyky sopeutua
Sopivien pesimäalueiden löytäminen on erityisen vaikeaa sellaisille lajeille, jotka elävät pohjoisen arktisen alueen reunalla. Niinpä selvitäkseen niiden täytyy sopeutua muutokseen.
Yksi tapa sopeutua on tiheyden kasvaminen sopivilla elinalueilla. Arktisen alueen habitaattien kantokyvyistä tiedetään vielä vähän. Kantokyvyn lisäksi lajinsisäiset ja lajienväliset tekijät vaikuttavat siihen miten tiheys voi kasvaa.
Toinen tapa on sopeuta uusiin pesimäympäristöihin. Erityisesti monet hanhet ovat kykeneväisiä tähän. Joillakin arktisilla lajeilla on kiertelevä (nomadinen) elämäntapa: ne voivat joustavasti siirtyä alueelta toiselle ravinnon perässä.
Kaikki lajit eivät kuitenkaan pysty sopeutumaan tarpeeksi, joten kasvillisuuden muutos rajoittaa niiden esiintymisen yhä pienemmälle alueelle.
Lopuksi
Tämä tutkimus antaa vasta alustavaa tietoa ilmaston vaikutuksesta arktisiin lajeihin. Jatkotutkimusten olisi käsiteltävä useampia lajeja ja alueita. Olisi myös hyvä jos niissä otettaisiin huomioon lisää arktisen alueen sisäisiä ja ulkoisia tekijöitä. Eräs tärkeä arktisiin lintuihin vaikuttava tekijä on meren pinnan nousu talvehtimisalueilla.
TrackBack URL tälle viestille: http://www.biomi.org/cgi-bin/mt/mt-tb.cgi/20
Kommentit
Tätä viestiä ei voi enää kommentoida.