Kioto, ilmastonmuutos ja erimielisyys
16.02.2005 klo 15.27 • Aihe: Bio
Tänään on se päivä kun kasvihuonekaasupäästöjä rajoittava Kioton pöytäkirja astuu voimaan. Vaikka tieteellinen näyttö ilmastonmuutoksen olemassaolosta kasvaa kasvamistaan, julkisuudessa aiheeseen kuitenkin suhtaudutaan edelleen ristiriitaisesti. Sopivasti käteeni sattui artikkeli, jossa prof. Juhani Rinne pohdiskelee erimielisyyden syitä (Miksi julkisuudessa ollaan niin eri mieltä ilmastonmuutoksesta? Tieteessä tapahtuu 2/2003).
Rinne hahmottelee erimielisyyden syntyä kahdella väärinymmärryksellä: ilmastopaneelin julkaisun väärintulkinnalla ja ilmastotutkimuksen liiallisella yksinkertaistamisella. Kritiikki on kuitenkin moninaista, ja Rinne pyrkii vain sen yleisluontoiseen selitykseen.
Kansainvälinen ilmastopaneeli julkaisi 2001 parintuhannen tutkijan voimin tiiliskiven paksuisen yhteenvedon ilmastonmuutosta koskevasta tiedosta (Climate Change 2001, The Scientific Basis). Rinne epäilee että koska julkaisu on niin laaja, useimmat tutkijat tyytyivät lukemaan tiivistelmän (joka julkaistiin omana kirjanaan). Tiivistelmä on kuitenkin tarkoitettu lähinnä poliitikoille päätöksenteon tueksi, josta syystä sitä ei ole kirjoitettu tieteelliseen muotoon (esim. lähdeviitteet ja syvällisemmät perustelut puuttuvat). Näin se vaikuttaa tutkijoiden näkökulmasta paremminkin mielipidekirjoitukselta kuin tieteelliseltä teokselta. Harva on vaivautunut tutustumaan varsinaiseen teokseen, joten väärinkäsitys on valmis.
Toinen väärinymmärrys liittyy meteorologian esittämiseen julkisuudessa. Meteorologia on monimutkainen ja -ulotteinen tieteenala, jonka takia mm. koulukirjoissa ja sääennusteissa esitetään siitä yksinkertaisempi versio. Rinne kutsuu tätä "litteäksi meteorologiaksi". Siinä ilmastonvaihtelun monimutkaiset fysikaaliset lainalaisuudet yksinkertaistetaan tilastotieteeksi ja satunnaismuuttujiksi.
Akateemisen yleissivistyksensä pohjalta ilmastokriitikot ymmärtävät litteää meteorologiaa ja luulevat sen pohjalta hallitsevansa myös ilmastotutkimuksen. Heidän kritiikkinsä ei kuitenkaan osu kohteeseensa. Tavallaan tässä on kyse yhdestä argumentoinnin virheestä, olkinuken kritisoimisesta, vaikka olkinukke ei olisikaan tarkoituksella väsätty. Siten keskustelu tiedeyhteisössäkään ei johda mihinkään: keskustelunaihe ei ole sama. Rinteen mukaan tämä voisi selittää kriitikoiden itsevarmuuden.
Mikä sitten ratkaisuksi? Helppo ratkaisu olisi antaa ajan kulua, mutta tässä asiassa aika on kortilla. Rinne kuuluttaakin avointa tieteellistä keskustelua aiheesta.
Kommentit
Tätä viestiä ei voi enää kommentoida.