Kirjoitusaiheen rajaaminen popularisoinnissa
25.10.2004 klo 11.19 • Aihe: Suunnittelu
Luin ja tentin pari viikkoa sitten Metsän kartoitus -kirjan (Auvinen, Pukkala & Vesa 1997, Opetushallitus), jonka tavoitteena alkusanojen mukaan on "esittää ymmärrettävästi metsään liittyvien kartoitustehtävien perusteet". Kuitenkin kirjan ymmärtäminen vaatii melko paljon perustietoja käsitellyistä aiheista.
Yleistajuistamisessa on monia ulottuvuuksia, joista kaksi on tässä kirjassa ristiriidassa keskenään: esitettävän tiedon laajuus ja esityksen perusteellisuus.
Kirja aloittaa aiheseen tutustuttamisen aivan perusasioista, esimerkiksi kameran rakenteesta tai geometrian perusteista. Hyvä juttu, tällä tavoin aloittelijatkin pääsevät mukaan. Mutta samalla kirja yrittää selittää kaiken metsän kartoitukseen liittyvän kaikkine ammattitermeineen. Ja tämä kaikki 150 sivulla.
Lopputulos ei toimi. Kirjassa esitetään paljon asiaa, mutta vain pinnalta raapaisten. Puuttuvat aukot täytyy paikata muualta saatavalla tiedolla tai arvaamalla.
(Osittain tämä saattaa johtua kiireestä: kirjan lukuisat kirjoitusvirheet ja termien epäjohdonmukainen (eri luvuissa samasta asiasta käytetään eri termejä) käyttö kielivät viimeistelyn puutteesta.)
Opetus: jos haluat esittää jonkin asian perusteet, tee se huolella ja rajaa aihe tarpeeksi suppeaksi (tätä kai kutsutaan ydinainesanalyysiksi). Laajoja pinnallisia katsauksia ei voi kutsua perusteiden esittämiseksi.
Tätä viestiä ei voi kommentoida.