Alppivuokko (Anemone trifolia)
Alppivuokkoja kasvaa kahdessa paikassa: Keski-Euroopassa ja Asikkalassa. Suomesta tunnetaan 12 alppivuokkoesiintymää: 11 Asikkalssa ja yksi kauempana Hollolassa aivan Asikkalan rajan tuntumassa. Laji on todennäköisesti saapunut Suomeen pian jääkauden jälkeen. Aikaisemmin sitä epäiltiin ihmisen Suomeen tuomaksi, mutta melko hajallaan olevat esiintymislaikut kaukana asutuksesta eivät puolla tätä näkemystä.
Runsain esiintymä on Asikkalassa suppakeskittymässä II Salpausselällä. Suomessa laji kasvaakin harjujen ja suppien rienteillä, lehtomaisissa kangasmetsissä tai lehdoissa. Se on luokiteltu silmälläpidettäväksi suppean esiintymisensä vuoksi. Uhkia alppivuokolle ovat mm. metsänhakkuut, rakentaminen ja maaston kulutus.
Alppivuokko muistuttaa valkovuokkoa, mutta sen lehdykät ovat ehytlaitaiset ja heteet valkoiset tai hyvin vaaleankeltaiset. Alppivuokko risteytyy helposti valkovuokon kanssa, tulos muistuttaa näiden välimuotoa (kuva alla).
Huom: Alppivuokko on rauhoitettu, joten sen poimiminen on kielletty.
Alppivuokko nupulla. Lehdet eivät ole liuskaiset kuten valkovuokolla, vaan tuovat mieleen pikemminkin vuohenputken. Asikkala 25.5.2006.
Alppivuokko kukkii kesäkuussa, myöhemmin kuin lähisukulaisensa valkovuokko. Sen heteet ovat valkoiset tai vaaleankeltaiset, valkovuokolla ne ovat kirkkaankeltaiset. Asikkala 26.6.2006.
Kolmiosaiset aluslehdet kasvavat yleensä yksittäin erillään kukkavarsista. Ne ovat pitkään säilyviä; lehtien perusteella alppivuokon kasvupaikan voi löytää syksylläkin. Asikkala 25.5.2006.
Alppivuokko kasvaa usein suppien rinteillä. Asikkala 25.5.2006.
Alppivuokon ja valkovuokon risteymän (Anemone trifolia x nemorosa) lehdykät ovat osittain liuskaiset tai ainakin syvähampaiset ja heteet voimakkaamman keltaiset kuin alppivuokolla. Kuvassa lehdillä on kuusen siitepölyä. Asikkala 25.5.2006.
Lähteitä
- Ryttäri & Kettunen (toim.): Uhanalaiset kasvimme. Suomen ympäristökeskus &
Kirjayhtymä, 1997.
+ yleiset lähteet
