Ilmastonmuutos ja arktiset linnut - tiivistelmä
Tiivistelmä laajemmasta kirjoituksesta.
Arktinen alue voidaan rajata monella tavalla, mutta tässä sillä tarkoitetaan puurajan pohjoispuolista aluetta. Arktisessa ympäristössä on omat erikoisuutensa, joihin siellä elävät eläimet ovat sopeutuneet. Tyypillisiä lintujen sopeumia ovat muuttoliikkeet ja joustavuus ravinnonkäytössä. Lajin levinneisyyden pohjoisrajan määräävät usein lajikohtainen kylmyydensietokyky ja talven lämpötila. Sen sijaan levinneisyyden eteläraja määräytyy tyypillisesti usean bioottisen tai abioottisen tekijän mukaan.
Arktinen ympäristö on herkkää. Yli puolet arktisesta alueesta koostuu merestä ja se onkin hyvin tärkeä ravinnonlähde monille arktisille lintulajeille. Muutokset voivat vaikuttaa laajasti muuhun ekosysteemiin, koska muutamilla valtalajeilla on usein voimakas rooli.
Arktisella alueella pesii n. 240 lintulajia ja vähintään satoja miljoonia yksilöitä. Se on hyvin tärkeä erityisesti monille vesi- ja kahlaajalinnuille. Arktisista linnuista valtaosa muuttaa talveksi etelään. Tällaisia lajeja uhkaavat myös muutokset talvehtimis- ja muutonlevähdysalueilla.
Ennusteiden mukaan ilmastonmuutos on voimakkaampaa arktisilla alueilla kuin muualla maailmassa. Muutoksessa on kuitenkin paikallista vaihtelua ja siitä on olemassa hieman erilaisia malleja.
Ilmastonmuutoksella on selviä vaikutuksia lintuihin. Tutkimus on keskittynyt etenkin fenologiaan: lintujen muuton ja pesinnän ajoittumisen on havaittu muuttuneen. Tietoja on myös levinneisyysalueiden siirtymisestä. Muutosten seuraukset ovat huonommin tunnettuja, erityisesti arktisista lajeista on vähän tietoa.
Hanhien pesimämenestyksellä on havaittu olevan selvä positiivinen korrelaatio kesäkuun lämpötilaan. Tämän perusteella on ennustettu että hanhien pesimämenestys kasvaa lämpenevillä ja laskee kylmenevillä alueilla. Kuitenkin myös muut säätekijät voivat vaikuttaa hanhien menestymiseen.
Iso-Britanniassa on havaittu että kahlaajalintujen talvehtimisalueiden muutos korreloi muuttuneiden ilmastotekijöiden kanssa: monet lajit ovat siirtyneet talvehtimaan pohjoisempana. Ei kuitenkaan tiedetä johtuuko lintujen määrän vähentyminen talvehtimisalueiden siirtymisestä vai lajien yleisestä vähentymisestä.
Tundralla pesivien lintujen elinalueiden ennustetaan supistuvan voimakkaasti kun puuraja siirtyy pohjoiseen. Tundran vähenemistahdista ei kuitenkaan voida suoraan johtaa ennusteita siellä pesivien lajien vähenemisestä. Monet lajit kuitenkin menettänevät suuria osia pesimisalueistaan.
Ilmastonmuutos voi muuttaa merivirtoja ja sitä kautta meren ravinnepitoisuutta. Tämä voi vaikuttaa laajalti merieläimistöön ja jopa alueen koko ekosysteemiin. Myös meriveden lämpötilalla on samankaltaisia vaikutuksia.
Muutosten vaikutukset lajeihin riippuvat lintujen joustavuudesta ja kyvystä sopeutua uusiin tilanteisiin. Valtaosa arktisista lajeista todennäköisesti kestää ilmastonmuutoksen vaikutukset. Sopeutumistapoja ovat mm. populaation tiheyden kasvaminen, ja siirtyminen uusiin elinympäristöihin. Sopeutuminen on kuitenkin vaikeaa lajeille, joiden elinympäristöjen esiintymisen muutos rajoittaa yhä pienemmälle alueelle. Ongelmia aiheuttavat myös muutoksen nopeus ja etelämpää leviävät lajit.
Jäälokki on erimerkki lajista, joka on erityisen altis ilmastonmuutoksen vaikutuksille: se on harvinainen, elää hyvin pohjoisessa ja on riippuvainen jään esiintymisestä. Todennäköisesti metsästyksen ja jääolosuhteiden muutoksen vaikutuksesta se onkin vähentynyt viime vuosikymmeninä jopa 80 %.
Lintujen elämään vaikuttavat hyvin monet tekijät eikä seurausten ennustaminen ole helppoa. Lisäksi arktisen alueen linnustoa on tutkittu vähemmän kuin muiden alueiden. Vaikka ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat monimutkaisia ja niiden merkityksen arviointi on vaikeaa, on kuitenkin varmaa että linnusto muuttuu. Useimmat lajit sopeutuvat muutokseen, mutta osa voi hävitä. Arktiset lajit lienevät suuremmassa vaarassa muuhun maailmaan verrattuna.
