Putkilokasvit

Espoossa on vielä monin paikoin edustavaa perinneympäristöä runsaskukkaisine niittyineen ja ketoineen. Niillä kasvaakin monia uhanalaisia ja silmälläpidettäviä putkilokasveja. Näitä lajeja uhkaa pääasiassa avoimien niittymaiden umpeenkasvu kun laidunnus ja niittäminen vähenevät. Myös rannoilla ja metsissä tavataan monia uhanalaisia putkilokasveja.

Uhanalaiset lajit

Hentonäkinruoho, spädnajas (Najas tenuissima) EN, EU2, EU4

  • Esiintyminen Espoossa: Matalajärvi
  • Elinympäristöt: vedet
  • Uhat: kemialliset haittavaikutukset, vesien rakentaminen

Hentonäkinruoho on suhteellisen ravinteikkaissa mutta silti kirkasvetisissä järvissä ja murtovedessä kasvava uposkasvi. Se on yksi maailman harvinaisimmista putkilokasveista; Suomen vajaan kymmenen esiintymän lisäksi sitä tavataan vain Luoteis-Venäjällä. Espoossa laji kasvaa Matalajärvessä. Hentonäkinruoho on harvinaistunut koko Suomessa. Sitä uhkaavat muun muassa vesien liika rehevöityminen ja happamoituminen sekä rakentaminen. Laji mainitaan myös EU:n luontodirektiivin liitteissä II (suojelemiseksi on osoitettava erityisiä suojelutoimen alueita) ja IV (vaatii tiukkaa suojelua).

Keltamatara, gulmåra (Galium verum) VU

  • Esiintyminen Espoossa: Monilla paikoilla
  • Elinympäristöt: perinneympäristöt, rannat, kalliot
  • Uhat: avoimien alueiden sulkeutuminen, risteytyminen

Lääke- ja värikasvina käytetty keltamatara on Suomessa vähentynyt suuresti. Syynä on paitsi sille sopivien kuivien niittyjen umpeenkasvu myös risteytyminen paimenmataran (Galium album) kanssa. Valkokukkainen paimenmatara saapui Suomeen 1800-luvulla heinänsiemenen mukana, ja risteytyy nyt keltamataran kanssa. Sen seurauksena keltamatara on sulautumassa paimenmataraan, ja syvänkeltaisia, "puhtaita" keltamataroita tapaa yhä harvemmin. Espoossa keltamatara on siirtynyt niityiltä tienvarsille ja on vielä paikoin runsas, erityisesti Röylän seudulla. Lajia tavataan myös saariston rantaniityiltä.

Hirvenkello, skogsklocka (Campanula cervicaria) VU

  • Esiintyminen Espoossa: Nuuksio (Purola), Siikajärvi (Sahajärvi & Heinäslampi), Latokaski
  • Elinympäristöt: perinneympäristöt
  • Uhat: avoimien alueiden sulkeutuminen, kemialliset haittavaikutukset, metsien muutokset, rakentaminen

Kookas, sinikukkainen hirvenkello kasvaa avoimissa metsissä, niityillä ja tienpientareilla. Se on aiemmin ollut Etelä-Suomessa melko yleinen, mutta on vähentynyt voimakkaasti metsien ja niittyjen kasvaessa umpeen perinteisen maatalouden ja kaskeamisen loputtua. Nuuksion kansallispuistossa ja Sahajärvellä sijaitsee muutama hirvenkellon vahvimmista elinalueista Suomessa. Näitä alueita hoidetaan nykyään pitämällä ne avoimina säännöllisesti niittämällä.

Suoneidonvaippa, kärrknipprot (Epipactis palustris) VU

  • Esiintyminen Espoossa: Luukki
  • Elinympäristöt: suot, perinneympäristöt
  • Uhat: ojitus ja tupeenotto, avoimien alueiden sulkeutuminen, rakentaminen

Isokokoinen, valko-violettikukkainen suoneidonvaippa on yksi Espoon komeimmista uhanalaisista kasveista. Espoossa tämä kämmekkä kasvaa erikoisessa paikassa: maantienvarren ojassa. Luontaisesti suoneidonvaippa kasvaa ravinteikkailla lettosoilla. Espoon esiintymä on erikoinen myös siksi että lähimmät tunnetut esiintymät ovat Inkoossa ja Karkkilassa. Laji on hävinnyt monilta paikoilta soiden ojituksen vuoksi, lisäksi sitä uhkaa avoimien kasvupaikkojen umpeenkasvu. Espoonkin esiintymä on viime vuosina pienentynyt selvästi, mahdollisesti juuri ojanvarren pajukon runsastuttua. Toisaalta myös tienvarsien niitto kukinta-aikaan on uhannut Espoon esiintymää.

Ahokirkiruoho, brudgran (brudsporre) (Gymnadenia conopsea var. conopsea) VU

  • Esiintyminen Espoossa: Nuuksio
  • Elinympäristöt: perinneympäristöt
  • Uhat: avoimien alueiden sulkeutuminen, kemialliset haittavaikutukset, metsien muutokset, keräily

Niityillä ja hakamailla kasvava kämmekkäkasvi ahokirkiruoho koki kovan kolauksen niittytalouden loppuessa. Tämä kirkiruohon eteläinen muoto oli ennen Etelä-Suomessa yleinen mutta on pääasiassa niittyjen ja hakamaiden katoamisen takia vähentynyt voimakkaasti. Ahokirkiruoho kasvaa Nuuksiossa yhdellä niityllä. Tätä kauniin punaista kukkaa uhkaa myös poiminta ja siksi tarkempaa paikkaa ei tässä julkaista.

Röyhysara, tagelstarr (Carex appropinquata) VU

  • Esiintyminen Espoossa: Matalajärvi
  • Elinympäristöt: suot, lähteiköt, rannat
  • Uhat: ojitus ja turpeenotto, vesien rakentaminen

Komeina mättäinä kasvava röyhysara on vähentynyt sille sopivien lettosoiden, puronvarsien ja lähteiköiden muokkaamisen sekä vesien rakentamisen takia. Ravinteikkaita paikkoja suosivana sitä on tavattu rehevän Matalajärven reunan suolla. Esiintymän nykytilasta ei ole täyttä varmuutta.

Silmälläpidettävät lajit

Ketonoidanlukko, låsbräken (Botrychium lunaria) NT

  • Esiintyminen Espoossa: Lakisto (Lakiston laitumet), Niipperi (Niipperinpelto)
  • Elinympäristöt: perinneympäristöt, kalliot
  • Uhat: kemialliset haittavaikutukset, avoimien alueiden sulkeutuminen

Ketonoidanlukko on saniaisiin kuuluva pieni itiökasvi. Se elää maan alla ja kasvattaa maanpäällisen lehtensä vain joinakin vuosina. Kaikki Suomen seitsemän noidanlukkolajia ovat harvinaistuneet, ketonoidanlukko laidunnuksen vähentymisen johdosta.

Ketoneilikka, ängsnejlika (backnejlika) (Dianthus deltoides) NT

  • Esiintyminen Espoossa: Monilla paikoilla
  • Elinympäristöt: perinneympäristöt
  • Uhat: avoimien alueiden sulkeutuminen

Aiemmin ketoneilikka täplitti monia niittyjä loistavanpunaisilla kukillaan, mutta viime aikoina se on harvinaistunut nopeasti laidunnettujen, lyhytkasvuisten ketojen kadotessa. Espoossa lajia tavataan vielä monilla paikoilla, pääasiassa tienpientareilla ja joutomailla. Esiintymät keskittyvät Röylän-Pakankylän alueen maatalousympäristöön.

Pikkukihokki, liten daggört (Drosera intermedia) NT

  • Esiintyminen Espoossa: Mankkaa (Turvesuo)
  • Elinympäristöt: suot, rannat
  • Uhat: ojitus ja turpeenotto, vesien rakentaminen

Kihokit ovat soilla kasvavia lihansyöjäkasveja: niillä on lehtilavoissaan karvoja, joiden päässä olevien tahmeiden nestepisaroiden avulla ne pyydystävät varomattomia hyönteisiä. Suomen kolmesta kihokkilajista pikkukihokki luokitellaan silmälläpidettäväksi. Se on taantunut soiden ojituksen ja turpeenoton sekä vesien rakentamisen takia. Espoossa pikkukihokkia on löydetty Turvesuon pieneltä mutta luonnoltaan arvokkaalta nevalaikulta.

Musta-apila, brunklöver (Trifolium spadiceum) NT

  • Esiintyminen Espoossa: Nuuksio (Meerlampi), Röylä (Maarinpuro)
  • Elinympäristöt: perinneympäristöt
  • Uhat: avoimien alueiden sulkeutuminen

Musta-apilan kukka on nuorena keltainen, mutta muuttuu pian melkein mustaksi. Se saapui Suomeen karjatalouden mukana. Maatalouden nykyaikaistuessa tämä niityillä ja pientareilla kasvava laji on monin paikoin vähentynyt tai kadonnut. Se kasvupaikkoja tunnetaan Espoosta kahdelta niityltä, mutta todennäköisesti sitä kasvaa muillakin paikoilla etenkin Röylän seudun kulttuurimaisemassa. Harvalukuisena sitä saattaa löytää myös tienvarsilta, nurmikoilta ja joutomailta.

Kelta-apila, gullklöver (Trifolium aureum) NT

  • Esiintyminen Espoossa: Monilla paikoilla
  • Elinympäristöt: perinneympäristöt
  • Uhat: avoimien alueiden sulkeutuminen

Hehkuvan kullankeltakukkainen kelta-apila on musta-apilan tavoin karjatalouden mukana Suomeen saapunut niittykasvi, ja on perinteisen maatalouden luomien kasvupaikkojen vähennyttyä taantunut. Espoosta kelta-apilasta on tietoja yhdeksältä paikalta, kun taas Helsingin kasvikartoituksessa se löytyi vain viideltä paikalta.

Huhtakurjenpolvi, svedjenäva (Geranium bohemicum) NT

  • Esiintyminen Espoossa: Monilla paikoilla
  • Elinympäristöt: metsät, perinneympäristöt
  • Uhat: metsien muutokset

Huhtakurjenpolvi on erikoistunut kasvamaan metsäpaloalueilla. Se on yksivuotinen ja esiintyy oikullisesti paikoilla, joissa sen siemenet ovat kokeneet +45 Celsiusasteen lämpösokin. Yleensä tämä lämpötila ylittyy metsäpaloissa, mutta myös auringon paahde voi lämmittää paljaan maanpinnan riittävän kuumaksi. Tehokkaan palontorjunnan takia kulot ovat vähentyneet ja huhtakurjenpolvi taantunut. Espoossa lajia on löydetty muun muassa Nuuksiosta ja Velskolasta.

Jouhivita, styvnate (Potamogeton rutilus) NT

  • Esiintyminen Espoossa: Matalajärvi
  • Elinympäristöt: vedet
  • Uhat: kemialliset haittavaikutukset, vesien rakentaminen

Silmälläpidettävä jouhivita on toinen Matalajärven harvinaisista uposkasveista. Sitä on löydetty vain kuudesta suomalaisesta järvestä. Hentonäkinruohon tavoin jouhivita vaatii suhteellisen ravinteikasta, mutta silti kirkasta vettä. Sitä uhkaavat veden laadun muutokset ja vesien säännöstely.

Vankkasara, jättestarr (Carex riparia) NT

  • Esiintyminen Espoossa: Oittaa
  • Elinympäristöt: suot, rannat, metsät, ojat
  • Uhat: ojitus ja turpeenotto, rakentaminen, vesien rakentaminen, peltomaiden muutokset

Kosteilla paikoilla korvissa, rannoilla, ojissa ja lehdoissa viihtyvä vankkasara kasvaa löyhinä mättäinä ja jopa puolitoista metriä korkeana. Espoosta se tunnetaan ainoastaan Glomsinjoen varrelta. Lajia uhkaavat muun muassa kasvupaikkojen kuivuminen ojittamisen myötä, vesien rakentaminen ja pelto-ojien katoaminen salaojituksen myötä