Nilviäiset

Silmälläpidettävät lajit

Kaikki Espoon uhanalaiset ja silmälläpidettävät nilviäislajit elävät pääasiassa lehtometsissä. Suurimpana uhkana niille ovat metsien muutokset: lehtipuiden väheneminen sekä metsänhakkuut.

Valkokylkietana (Arion silvaticus) NT,
Lasilimaetana (Arion circumscriptus) NT ja
Metsäharjaetana (Limax marginatus) NT

  • Esiintyminen Espoossa: Nuuksio
  • Elinympäristöt: metsät
  • Uhat: metsien muutokset

Valkokylkietana, lasilimaetana ja metsäharjaetana ovat vaateliaita lehtometsien lajeja: ne viihtyvät ravinteikkaissa, varjoisissa ja kosteissa lehdoissa Suomen eteläosissa. Näitä kaikkia on löydetty Pohjois-Espoon lehtometsälaikuista selkärangattomien eläinten kartoituksen yhteydessä vuonna 1989.

Viljavuutensa takia suurin osa Etelä-Suomen parhaista lehdoista on otettu viljelyskäyttöön. Jäljelle jääneistä pienistä lehtolaikuista on niistäkin suuri osa muuttunut ihmistoiminnan vaikutuksesta. Säilyneet lehtolaikut ovat pienuutensa vuoksi haavoittuvaisia ja köyhtyvät eliöyhteisöinä herkästi, ja siksi näiden etanoiden ohella monet muutkin lehtoihin erikoistuneet lajit ovat vaarassa.

Piikkikotilo, taggsnäcka (Acanthinula aculeata) NT

  • Esiintyminen Espoossa: Karakallio, Nuuksio (Saukonnoro, Romvuori)
  • Elinympäristöt: metsät
  • Uhat: metsien muutokset

Monen Espoolaisen, pähkinäpensasta ja sinivuokkoa kasvavan lehtorinteen karikkeessa elää todennäköisesti pikkuruinen piikkikotilo. Sen piikkien peittämän kuoren pituus on vain noin kaksi millimetriä, joten sitä on vaikea löytää. Lajia esiintyy Keski- ja Länsi-Euroopassa, pohjoisimmillaan se levittyy Etelä-Suomeen. Espoosta sitä on löydetty Nuuksion lehtopurolaaksoista sekä Karakallion lehtokorvesta. Lehtometsien raivaus sekä kuusettuminen uhkaavat piikkikotiloa.

Viherkiiltokotilo, grönskimmersnäcka (Aegopinella pura) NT

  • Esiintyminen Espoossa: Nuuksio (Lajalampi)
  • Elinympäristöt: metsät
  • Uhat: metsien muutokset, rakentaminen

Viherkiiltokotilo on etelämpänä Euroopassa yleinen mutta esiintyy meillä vain lounaisimman Suomen parhaimmissa paksumultaisissa lehdoissa, Nuuksiossa ainakin Lajalammen lehtopurolaaksossa. Sitäkin uhkaavat harvojen jäljellä olevien lehtojen raivaaminen ja puustomuutokset.

Pienisiemenkotilo, smågrynsnäcka (Vertigo pygmaea) NT

  • Esiintyminen Espoossa: Nuuksio (Saukonnoro, Romvuori)
  • Elinympäristöt: metsät, perinneympäristöt
  • Uhat: metsien muutokset, maaperän kuluminen

Muutaman millimetrin pituinen pienisiemenkotilo elää paitsi lehtometsissä myös ihmisen aikaansaamilla avomailla. Se tulee toimeen hyvinkin erilaisissa kosteusoloissa. Lajia tavataan lähes koko Euroopasta pohjoisimpia ja eteläisimpiä osia lukuun ottamatta. Suomessa metsien puulajisuhteiden muutokset ja maaperän kuluminen uhkaavat pienisiemenkotiloa.

Pikkupoimusulkukotilo (Macrogastra plicatula) NT

  • Esiintyminen Espoossa: Nuuksio (Saukonnoro)
  • Elinympäristöt: metsät
  • Uhat: metsien muutokset

Muiden Suomen sulkukotilolajien tapaan myös pienisiemensulkukotilo elää metsämaan karikkeessa. Sateella se voi kiipeillä lehtipuiden rungoilla, erityisesti vanhoilla haavoilla, joiden rungot ovat sopiva emäksisiä ja joilla kasvaa runsaasti ravinnoksi kelpaavaa pienlevää ja jäkälää. Haapa myös tarjoaa kotiloille lakastuneiden lehtiensä kautta kuoren kasvattamisessa tarpeellista kalkkia. Haapojen väheneminen onkin uhka tälle lajille.

Kääpiösarvikotilo, dvärghornsnäcka (Carychium minimum) NT

  • Esiintyminen Espoossa: Nuuksio (Romvuori)
  • Elinympäristöt: metsät, vedet
  • Uhat: metsien muutokset, ojitus ja turpeenotto, rakentaminen, vesien rakentaminen

Kääpiösarvikotelo on lehtometsien ja puronvarsien laji. Espoosta sitä onkin löydetty luonnontilaisesta lehdosta Romvuoren eteläpuolelta, Nuuksion Pitkäjärveen laskevan puron tuntumasta. Lajia uhkaavat lehtometsien puulajisuhteiden muutokset sekä puroja muuttavat rakennustoimet.