Maksasammalet

Uhanalaiset lajit

Harsosammal, dunmossa (Trichocolea tomentella) VU

  • Esiintyminen Espoossa: Nuuksio (Nuuksionpää), Luukki (Pitkäsuo)
  • Elinympäristöt: lähteiköt, korvet
  • Uhat: vesien rakentaminen, ojitus, metsien hoitotoimet

Tämä kookas, vaaleanvihreä sammal, jonka lehtien pitkät karvat tekevät siitä pörröisen näköisen, kasvaa lähteiköissä ja kosteissa korvissa. Harsosammal on ainoa heimonsa edustaja Suomessa. Espoossa sitä kasvaa lähteikössä Nuuksionpäässä ja puronvarressa Pitkäsuolla.

Kalliokaulussammal, höstöronmossa (Jamesoniella autumnalis) VU

  • Esiintyminen Espoossa: Nuuksio (Nuuksionpää, Romvuori)
  • Elinympäristöt: suot, metsät, kalliot
  • Uhat: metsien muutokset, ojitus, rakentaminen, kaivostoiminta

Nuuksiosta löytyy paljon kalliokaulussammaleelle sopivia kosteita ja varjoisia itään ja pohjoiseen suuntautuneita kallioseinämiä. Se voi kasvaa myös lahopuulla. Kalliokaulussammal onkin Nuuksiossa melko yleinen, mutta koko Suomen mittakaavassa laji luokitellaan vaarantuneeksi. Nuuksion esiintymät ovat tuoreissa ja lehtomaisissa kangasmetsissä ja tiheäpuustoisilla soilla.

Korpikaltiosammal, liten måntandsmossa (Harpanthus scutatus) VU

  • Esiintyminen Espoossa: Nuuksio (Romvuori) Metsämaa
  • Elinympäristöt: suot, metsät, purot, kalliot
  • Uhat: metsien muutokset, ojitus ja turpeenotto, vesien rakentaminen

Parisenttinen, pieninä ryhminä kasvava korpikaltiosammal elää kosteissa havumetsissä, usein purojen varsilla, kaatuneiden puiden rungoilla tai maassa. Kuten monien muidenkin sammalten myös korpikaltiosammaleen esiintyminen tunnetaan melko huonosti: vielä vuonna 1985 laji tunnettiin Suomesta vain neljältä paikalta, mutta 1990-luvulla tehdyissä tutkimuksissa sitä löydettiin Nuuksion kansallispuistosta peräti viideltä uudelta paikalta. Metsänhoitotoimet ja purojen perkaukset vähentävät myös korpikaltiosammalelle sopivia elinalueita, ja siksi se luokitellaankin uhanalaiseksi.

Pohjanpussisammal, trubbrostmossa (Marsupella sphacelata) VU

  • Esiintyminen Espoossa: Nuuksio (Haukkalampi, Romvuori)
  • Elinympäristöt: kalliot, purot
  • Uhat: vesien rakentaminen, kaivostoiminta

Pohjanpussisammal kasvaa Nuuksiossa Haukkalammen ja Mustalammen sekä Kolmoislampien ja Nuuksion Pitkäjärven välisten purojen kosteilla purokivillä hieman vesirajan yläpuolella. Etenkin purojen perkaaminen uhkaa lajia, ja todennäköisesti onkin tuhonnut sen kasvupaikkoja muun muassa Myllypurossa.

Vuoripussisammal, gles rostmossa (Marsupella sparsifolia) VU

  • Esiintyminen Espoossa: Nuuksio (Romvuori)
  • Elinympäristöt: purot, kalliot
  • Uhat: vesien rakentaminen, metsien muutokset, kaivostoiminta

Romvuoren kostea, koilliseen suuntautunut kalliojyrkänne on mainio kasvupaikka vaarantuneelle vuoripussisammaleelle. Siellä se kasvaa runsaana, mutta muualta Nuuksiosta tai Espoosta lajia ei ole löydetty. Kallioiden ohella vuoripussisammal viihtyy myös puroissa.

Etelänraippasammal, skogstrappmossa (Anastrophyllum michauxii) VU

  • Esiintyminen Espoossa: Nuuksio (Romvuori)
  • Elinympäristöt: suot, metsät, kalliot
  • Uhat: metsien muutokset, ojitus, vesien rakentaminen, rakentaminen

Etelänraippasammal on Pohjoismaissa harvinainen, mutta Nuuksion Romvuoren alueelta sitä on löydetty peräti kolmelta jyrkänteeltä. Laji viihtyy kosteilla kallionseinämillä ja niiden tuntumassa olevilla lahopuilla. Sopivalla kallioseinämällä se saattaa muodostaa neliömetreittäin tummaa, pörröistä kasvustoa.

Silmälläpidettävät lajit

Kantokorvasammal, rörsvepemossa (Jungermannia leiantha) NT

  • Esiintyminen Espoossa: Nuuksio (Myllypuro, Kolmoislammit)
  • Elinympäristöt: suot, metsät
  • Uhat: metsien muutokset, ojitus ja turpeenotto, vesien rakentaminen

Vaaleanvihreä kantokorvasammal kasvaa Nuuksiossa lähinnä purojen tuntumassa. Kasvualustana sillä on yleensä humus tai lahopuu, mutta kostealta kallioltakin sen voi tavata. Nuuksiosta se on löydetty 13 paikalta. Näistä paikoista Myllypuron ja Kolmoislampien esiintymisalueet ovat Espoon puolella.

Lehtokinnassammal, klippskapania (Scapania nemorea) NT

  • Esiintyminen Espoossa: Nuuksio (Urja, Ruuhijärvi, Romvuori, Kolmoislammit, Suolaakso)
  • Elinympäristöt: purot, kalliot
  • Uhat: soranotto ja kaivostoiminta, vesien rakentaminen

Nimensä mukaisesti kinnassammalet muistuttavat kinnasta tai lapasta: niiden yksittäiset lehdet muodostuvat kahdesta liuskasta, joista pienempi on painunut suurempaa vasten. Lehtokinnassammal on kinnassammalten suurimmasta päästä, pituudeltaan se on noin kymmenen senttiä. Laji on Nuuksiossa melko yleinen, tavallisimmin sen tapaa kosteilta pohjoiseen-itään suuntautuneilta kallionseinämiltä.

Kantoraippasammal, vedtrappmossa (Anastrophyllum hellerianum) NT

  • Esiintyminen Espoossa: Nuuksio (Myllypuro, Urja, Pöksynhaara)
  • Elinympäristöt: metsät, suot
  • Uhat: metsien muutokset, ojitus

Kantoraippasammal muodostuu muutaman millimetrin korkuisista versoista, jotka kasvavat lahopuun pinnalla ruskehtavana, tiheänä mattona. Sopivilla paikoilla kasvaessaan se voi muodostaa hyvinkin laajoja kasvustoja. Suomessa kantoraippasammal luokitellaan silmälläpidettäväksi, mutta Nuuksion varjoisissa kangasmetsissä se on lähes tavallinen. Kuitenkin vain pieni osa kasvupaikoista on suojelluilla alueilla.

Rakkosammal, långfliksmossa (Nowellia curvifolia) NT

  • Esiintyminen Espoossa: Suvisaaristo (Ramsösund)
  • Elinympäristöt: metsät, suot
  • Uhat: metsien muutokset, ojitus ja turpeenotto, harvinaisuus

Rakkosammalta tavataan Suomessa vain maan eteläosan vanhoista metsistä ja korvista. Laji on helppo tuntea: sen lehti on pullistunut muodostaen vesisäkin, jonka avulla sammal voi pidättää vettä kuivemman sään varalle. Rakkosammalta on löydetty Suvisaaristosta Ramsösundin luonnonsuojelualueelta. Sitä uhkaavat metsänhoitotoimet (erityisesti lahopuiden väheneminen) sekä metsien ojitus. Lajin harvinaisuus tekee siitä erityisen haavoittuvaisen.