Uusi uhanalaisuusluokittelu

Vuonna 2000 ympäristöministeriön asettama uhanalaisten eliöiden toinen seurantatyöryhmä sai valmiiksi Suomen eliölajien uuden uhanalaisuuden arvioinnin (edelliset julkaistiin 1985 ja 1991). Uusi arviointi perustuu kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n kehittämiin uhanalaisuusluokkiin ja -kriteereihin. Kriteerien avulla lajit jaettiin eri luokkiin käyttämällä tietoja muun muassa lajien kantojen suuruuksista, elinympäristöistä ja esiintymisalueista sekä näissä tapahtuneista muutoksista. Uhanalaisuuden arviointi tehtiin vain noin 15 000 lajille kaikista Suomen arviolta 43 000 lajista. Muista lajeista ei ollut tarpeeksi tietoja jotta niiden uhanalaisuus oltaisiin voitu arvioida luotettavasti kriteerien mukaan, tai ne eivät esiinny Suomessa luontaisesti ja vakinaisesti. Arvioidut lajit sijoitettiin seuraaviin luokkiin sen perusteella kuinka suuressa vaarassa ne ovat kadota Suomesta:

  • Hävinneet (RE) – Laji ei enää elä Suomessa.
  • Luonnosta hävinneet (EW) – Laji elää Suomessa vain vankeudessa, viljeltynä tai uudelleen luontoon palautettuna.
  • Uhanalaiset
    • Äärimmäisen uhanalaiset (CR) – Lajiin kohdistuu äärimmäisen suuri välitön uhka hävitä Suomen luonnosta.
    • Erittäin uhanalaiset (EN) – Lajiin kohdistuu erittäin suuri uhka hävitä lähitulevaisuudessa.
    • Vaarantuneet (VU) – Lajiin kohdistuu suuri uhka hävitä.
  • Silmälläpidettävät (NT) – Laji on lähes uhanalainen ja sitä on siksi pidettävä silmällä.
  • Elinvoimaiset (LC) – Lajin säilyminen Suomessa on lähivuosina turvattu.

Uhanalaisilla lajeilla tarkoitetaan niitä eliölajeja, jotka ovat vaarassa kuolla sukupuuttoon Suomesta. Nämä on jaettu kolmeen alaluokkaan: äärimmäisen uhanalaisiin, erittäin uhanalaisiin sekä vaarantuneisiin niiden häviämistodennäköisyyden mukaan. Lisäksi on olemassa silmälläpidettävien luokka niitä lajeja varten, jotka ovat lähes uhanalaisia. Aiemmista luokituksista poiketen uudessa uhanalaisuusluokituksessa ihmisen aiheuttama ja ihmisestä riippumaton häviämisuhka otetaan huomioon samalla tavoin.

Lajien sukupuuttojen estäminen on yksi luonnonsuojelun tärkeimpiä päämääriä. Uhanalaisuusluokituksen avulla saadaan tietää mitkä ja millaisissa elinympäristöissä elävät lajit ovat vaarassa kadota Suomesta. Näiden tietojen avulla suojelutoimenpiteitä voidaan kohdistaa oikein. Lisäksi saadaan tietoa luonnon ja eliölajiston yleistilasta sekä niiden kehityksestä. Uhanalaisten lajien suuri määrä jossain elinympäristössä kertoo että ko. elinympäristön luonto on muutenkin uhattuna. Näin on esimerkiksi vanhojen metsien kohdalla. Lisää tietoa kuitenkin tarvitaan, koska suurin osa lajeistamme tunnetaan niin huonosti, ettei niiden uhanalaisuutta pystytä arvioimaan.

Valtakunnallisen uhanalaisuusluettelon lisäksi valmisteilla ovat luettelot Suomen eri osien alueellisesti uhanalaisista lajeista (eli niistä lajeista, jotka ovat vaarassa kadota joltain Suomen osa-alueelta). Niiden avulla voidaan muun muassa suojella lajien perinnöllistä vaihtelua maamme eri osa-alueilla.