Lehtisammalet

Uhanalaiset lajit

Lahokaviosammal, grön sköldmossa (Buxbaumia viridis) EN, EU2

  • Esiintyminen Espoossa: Suvisaaristo
  • Elinympäristöt: metsät
  • Uhat: metsien muutokset, rakentaminen

Lahokaviosammal elää miltei yksinomaan kosteiden kuusimetsien lahoilla kannoilla, mutta toisinaan myös muilla lahopuilla tai maassa. Siitä on tiedossa useita Suomalaisia löytöpaikkoja 1800-1900-lukujen vaihteesta, mutta vain muutamia viime vuosikymmeniltä. Suvisaaristonkin esiintymä saattaa olla jo kadonnut. Lahokaviosammalta uhkaavat metsänhoitotoimet, etenkin lahopuiden väheneminen metsistä.

Jouhisammal, skuggmossa (Dicranodontium denudatum) EN

  • Esiintyminen Espoossa: Nuuksio (Haukkalampi)
  • Elinympäristöt: metsät, kalliot
  • Uhat: rakentaminen, maa- ja kallioperän kuluminen, kemialliset haittavaikutukset, metsien muutokset

Jouhisammal kasvaa metsissä maassa, kalliolla tai kaatuneilla puilla. Se vaatii elääkseen jatkuvaa kosteutta ja varjoa. Suomesta tämä laji on löydetty vain muutamasta paikasta, ja niistäkin yksi on jo jäänyt rakentamisen jalkoihin. Myös varjostavan puuston hakkuut ja muut metsänhoitotoimet sekä maa- ja kallioperän kuluminen uhkaavat tätä erittäin uhanalaista lajia.

Katkokynsisammal, vedkvastmossa (Dicranum viride) EN, EU2

  • Esiintyminen Espoossa: Fiskarsinmäki
  • Elinympäristöt: metsät, kalliot
  • Uhat: metsien muutokset, rakentaminen, kemialliset haittavaikutukset

Katkokynsisammal kasvaa pienehköinä, kellanvihreinä tuppaina lehtipuiden rungoilla tai harvoin kivillä. Suomesta siitä on tiedossa vain muutama löytöpaikka. Espoosta se on löydetty Fiskarsin suojellulta lehtomäeltä. Lajia uhkaa lehtipuiden väheneminen metsistä sekä kasvupaikoilla tapahtuva rakentaminen. Se on ilmeisesti myös herkkä ilmansaasteille.

Rannikkorahkasammal, mellanvitmossa (Sphagnum affine (S. imbricatum)) VU, EU5

  • Esiintyminen Espoossa: Nuuksio (Ruuhijärvi)
  • Elinympäristöt: suot, rannat
  • Uhat: ojitus ja turpeenotto, vesien rakentaminen, metsien muutokset

Rannikkorahkasammal muodostaa soille, rannoille ja lähteikköihin laajoja vaaleanvihreitä - kellertäviä kasvustoja. Laji on laajalle levinnyt: sitä tavataan Euroopan lisäksi Pohjois- ja Etelä-Amerikassa ja Aasiassa. Suomessa tunnetaan alle kymmenen rannikkorahkasammalesiintymää, jotka kaikki ovat maan lounaisosassa. Nuuksiossa se kasvaa Ruuhijärven rantatörmällä ja järven läheisellä suolla. Sekä rannikkorahkasammaleen esiintymät että sille sopivat elinympäristöt ovat Suomessa vähentyneet.

Haapariippusammal (haarariippusammal), aspfjädermossa (Neckera pennata) VU

  • Esiintyminen Espoossa: Luukki (Mustalampi), Nuuksio (Myllypuro)
  • Elinympäristöt: metsät, kalliot
  • Uhat: metsien muutokset, kemialliset haittavaikutukset

Koska haavan kuori on emäksisempi kuin muiden suomalaisten puulajien, on moni jäkälä- ja sammallaji erikoistunut elämään haavan pinnalla. Myös haapariippusammal elää etupäässä haavan rungoilla, mutta myös muilla puilla sekä kallioilla. Vanhojen haapojen väheneminen on johtanut haapariippusammalen taantumiseen monien muiden haavalla elävien lajien ohella. Myös kasvualustan happamuutta lisäävän happaman laskeuman on otaksuttu olevan vähenemisen taustalla.

Silmälläpidettävät lajit

Turrisammal, vridmossa (Oxystegus tenuirostris) NT

  • Esiintyminen Espoossa: Nuuksio (Romvuori)
  • Elinympäristöt: metsät, perinneympäristöt, purot
  • Uhat: metsien muutokset, vesien rakentaminen, avoimien alueiden sulkeutuminen

Metsänhoitotoimet, vesien rakentaminen ja umpeenkasvu ovat vähentäneet turrisammaleelle sopivia lehtometsiä, puroja sekä hakamaita ja lehdesniittyjä. Laji luokitellaankin nykyään silmälläpidettäväksi. Espoosta se on löydetty Kolmoislampien lehtopurolaaksosta, Romvuoren kupeesta.

Kirjorahkasammal, glansvitmossa (Sphagnum subnitens) NT, EU5

  • Esiintyminen Espoossa: Röylä (Lillmossen)
  • Elinympäristöt: suot, rannat
  • Uhat: ojitus ja turpeenotto, vesien rakentaminen

Nimensä mukaisesti kirjorahkasammal on kirjava; sen väri voi vaihdella eri punaisen, vihreän ja ruskean sävyissä. Laji kasvaa ravinteikkailla lettosoilla ja Itämeren niitty- ja luhtarannoilla. Sen säilymistä Suomessa uhkaavat kasvupaikkoja kuivattava ja tuhoava ojitus ja turpeenotto sekä vesien rakentaminen