Espoon uhanalaiset lajit
Tähän julkaisuun on otettu mukaan kaikki ne Espoossa tavattavat uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit, joista Espoon ympäristökeskuksella oli tietoja kesällä 2001. Mukaan on otettu vain lajit, joista on havaintoja 1980-luvulta tai sen jälkeen. Näiden lisäksi Espoossa elää varmasti muitakin uhanalaisia ja silmälläpidettäviä lajeja. Toisaalta monet sellaiset harvalukuiset lajit, joista ei ole tietoa 1980-luvun jälkeen, ovat sittemmin saattaneet kadota.
Espoosta on tietoja kaikkiaan 54 uhanalaisesta ja 78 silmälläpidettävästä lajista. Uhanalaisista kaksi on äärimmäisen uhanalaisia, kuusi erittäin uhanalaista ja loput 46 vaarantuneita. Lisäksi Espoossa elää muutamia tänne istutettuja ja satunnaislajeja.
Lajiryhmät
Espoossa näyttäisi esiintyvän paljon uhanalaisia kovakuoriaisia, lintuja ja sammalia. Osittain tämä kuitenkin johtuu erilaisesta tutkimus- ja harrastusaktiivisuudesta lajiryhmien ja elinympäristöjen välillä. Parhaiten tunnetaan linnut: joistakin lintulajeista tiedetään jopa Espoon tarkka parimäärä. Nuuksion metsien lajit tunnetaan muiden alueiden lajistoa paremmin aktiivisen tutkimustoiminnan ansiosta.
Elinympäristöt
Espoon uhanalaisten lajien kannalta tärkeimpiä elinympäristöjä ovat metsät: 19 lajia (35 % Espoon uhanalaisista) elää ensisijaisesti erilaisissa metsissä, pääasiassa lehdoissa ja vanhoissa metsissä. Pohjois-Espoosta löytyykin vielä monia luonnontilaisia metsäalueita, joissa elää edustava joukko metsien uhanalaisia lajeja.
Toisia tärkeitä elinympäristöjä ovat vedet 14 (26 %) uhanalaisella lajillaan. Vesiin luetaan kaikenlaiset vesiympäristöt pienistä puroista Itämeren saaristoon. Vesiympäristöissä on mukana myös ihmistoiminnan muokkaamia elinympäristöjä, esimerkiksi Suomenojan jätevedenpuhdistamon allas, jolla elää useita uhanalaisia lintulajeja. Monia uhanalaisia lajeja elää ensisijaisesti myös perinneympäristöissä (12 lajia) ja soilla (7 lajia), sekä yksi laji kallioilla ja yksi rannoilla.
Kaikki uhanalaiset lajit eivät kuitenkaan elä Espoossa ensisijaisessa elinympäristössään. Esimerkiksi monet niittykasvit kasvavat runsaimpina tienvarsilla niittyjen määrän vähennyttyä. Tavallisesti soilla kasvava suoneidonvaippa on löytänyt itselleen kasvupaikan tienvarren lähteisestä ojasta. Useimmat lajit eivät kuitenkaan menesty tällaisissa ihmisen muokkaamissa ympäritöissä, vaan vaativat omaa lajityypillistä, luonnontilaista elinympäristöään.
Uhkatekijät
Tärkein Espoossa tavattavia uhanalaisia eliöitä koko Suomen mittakaavassa uhkaava tekijä on metsäympäristöjen muutokset: se on ensisijaisena uhkana 19 lajille (35 % kaikista uhanalaisista). Vaikka melko suuri osa Pohjois-Espoon metsistä on jo suojeltu (Nuuksion kansallispuisto, luonnonsuojelualueet), metsänhoitotoimet uhkaavat edelleen monia edustavia metsäalueita ja niiden eliöstöä. Myös monet perinneympäristöt ovat tuhoutumassa maatalouden tehostuessa tai loppuessa kokonaan: esimerkiksi niittyjen ym. avoimien alueiden umpeenkasvu uhkaa kahdeksaa lajia. Viime aikoina Espoonlahden ja Laajalahden luonnonsuojelualueiden niittyjä on hoidettu laiduntavan karjan avulla.
Espoon alueella monien lajien merkittävimpinä uhkina ovat eri tekijät kuin mitkä niitä uhkaavat koko Suomen mittakaavassa. Espoon kaltaisessa kasvavassa kaupungissa rakentaminen uhkaa suoraan tai välillisesti useita luonnoltaan arvokkaita alueita (esim. Laajalahtea). Myös ihmisten aiheuttama häiriö on Espoossa merkittävämpi uhka kuin Suomessa keskimäärin. Tämä on nähtävissä esimerkiksi monien merilintujen kohdalla.
